keskiviikko 28. toukokuuta 2014

...vai lyhyet päivät?

Vieläkin kuulee puhuttavan opettajien lyhyistä työpäivistä. Ehkä tänäänkin joku on päivitellyt, miten opet saavat aikansa kulumaan, kun oppilaiden työpäivä oli  vain klo 8-12. 

Niin... Kun oppilaat häipyivät, minä jäin muiden työtovereiden tavoin jatkamaan päivää: Kirjoitin todistukset, päivitin sähköistä reissuvihko Wilmaa, hoitelin koulun juoksevia asioita, siivosin luokkaa ja vaikka mitä muuta. Klo 17 kiskaisin itseni irti hommista, vaikka niitä jäi vielä paljon tekemättä ja lukitsin koulutalon ovet.

Tämä työpäivä oli ihan normisellainen eikä mikään erikoistapaus. Olisin tietenkin voinut lähteä aiemmin ja ottaa mukaani töitä kotiin. Olen vain jo vuosikymmenen ajan tehnyt lähes kaikki koulussa ja kotiin tuon vain kokeiden korjauksia silloin tällöin. Niitäkin teen usein luokassa.

Että se niistä lyhyistä opettajien työpäivistä! Ihan yhtä pitkiksi ne venyvät kuin muidenkin työtä tekevien. On ehkä vaikea ymmärtää, että opettajan työjärjestys ei ole sama kuin oppilaiden. 

Huomenna saa vetää henkeä ennen viimeistä puristusta. Tänään jo veisattiin kevätkirkossa suvivirttä. Jotain omasta tunnelmastani puuttui, kun sää oli niin kolea. Ehkä lauantaina tuntuu todellisemmalta.



3 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Vielä muutama päivä - sitten vähitellen koulu jää pariksi kuukaudeksi ?

Maisakaisa kirjoitti...

Olemme kyllä todellakin lomamme ansainneet! Olen omassa työssäni laskenut, että keskiverto työviikko on noin 42 - 43-tuntinen. Joulu- ja toukokuussa menee useimmiten yli 50 tunnin. Kunpa joskus alettaisiin maksaa ylityökorvauksia! (Tai eihän meillä ole edes kesälomaa vaan koulutyö on keskeytyksissä... Kesäkuun ensimmäisen viikon ajan ainakin meidän koulussa on paljon opettajia hommissa päivittäin.)

Voimia viimeisiin työpäiviin ja sen jälkeen rentouttavaa lomaa!

Jaana kirjoitti...

Kiitos Pappilan mummo ja Maisakaisa!

Viimeiset työpäivät sujuvat varmaan ihan itsestään. Jotenkin rakastan näitä viimeisten viikkojen päiviä, vaikka ne niin raivostuttavan kiireisiä ja levottomia yleensä ovatkin. Lukukauden lopun tunnelma on kuitenkin niin kihelmöivän ihanaa!