Haa - tauti voitettu! ("Toivottavasti", inisee pieni epäilevä ääni sisälläni, mutta sitä ei nyt kuunnella.)
Kävelin kouluun ja takaisin. Aamulla tuntui reippaasti askeltaessa, että on pakko hidastaa vauhtia, kun liman tukkimat keuhkoputket eivät oikein ehtineet hoitaa hommaansa. Iltapäivällä takaisin tullessa en enää huomannut mitään. Nopeasti sitä kehokin palautuu sairastelusta. Tosin naama on kuin kalkkilaivan kapteenilla, jos ei yhtään vippaskonsteja käytä! No, ehkä se siitä. En valita yhtään, sillä syöpätaudin voitettuani tuntuu jokainen "tavallinen" tauti loppujen lopuksi niin pieneltä ja helpolta sen suuren "Herra Hodgkinin ja muiden hänen sukulaistensa" rinnalla!
Kotona laittelin viimeiset joulutavarat pois. Kuusikin riisuttiin eilen, eikä tuntunut yhtään haikealta kuten joskus. Ehkä olen tarpeeksi sen katveessa makoillut viime päivinä. Unohdin jopa laulaa "Päättyi joulu, vaikkei kenkään sois..."!
Onpa hauskaa taas puuhata muuta kuin vain olla vaakatasossa!
3 kommenttia:
Kiva, kun olet jo tolpillasi.
Minut nyt vuorostaan kaatoi joku pöpö: yskä, keuhkoissa asti rahisee, veto pois... viluttaa...
Taitaa olla sama kuin minulla. Noin se alkoi. Voimia sairasteluun ja toivotaan, että menee nopeasti ohi!
Lähetä kommentti