Eilen soi kello seitsemältä aamulla ja pikku Samuel tuli hoitoon jo ennen puolta kahdeksaa. Hänet oli riipaistu ylös autoon suoraan unilta, joten sovimme, että syötän aamupuuron täällä meillä.
Samuel opettelee itse syömään. Kun vuosi ja 4 kk on ikää, suurin osa ruoasta lentää olan yli ja valuu lusikasta maailmalle ennen suuta. Olenkin sanonut sisarelleni, että kotona harjoitellaan lusikalla syömistä, mutta tätilässä syötetään. ;=) Niin tehtiin eilenkin.
Ruokailuissa suurena apuna oli tuo kuvassa näkyvä vihreä vehje: Napista painaessa alkaa kuulua kaikenmoisia ääniä. Samuel räpläsi sitä ruokailuiden ajan ja murkina meni vatsaan ihan huomaamatta. Poika on todella hyvä syömään ja kaikki käy, mitä tarjotaan. Ainut ongelma on vain se, että hän haluaisi syödä itse!
Oli hauska päivä, mutta isän hakiessa pojan myöhempään iltapäivällä kotiin ei täti laittanut hanttiin. Työstä käy pienen lapsen hoitaminen!
3 kommenttia:
Pienten kanassa on mjukava olla, mutta ja tädin ja mummon osa on hyvä: lapset viedään kotiin...ja mummolassa saa olla hieman toisin kuin kotona.
Kyllä minäkin aika pitkälle syötinmeillä, vaikka kotona itse söivätkin. Käsiruokaa voi kyllä antaa eli hedelmää, leipää tikkuina tms. tai paloiteltuina valmiiksi, niin toimii aika mukavasti, samoin nokkamuki pienillä. Meille on hankittu kaikki tarvittavat varusteet, niin homma käy kätevästi. Ja syöttötuolina toimi pöytään kiinnitettävä malli, jonka löysin kirpputorilta - siinä lapsi ei päässyt nousemaan seisomaan (kunnes pikkusisko kerran pujottautui jalkaosasta alas...)
Anteeksi kirjoitusvirheet.
Meilläkin pieni mies söi itse kaikkea muuta, mutta lusikalla annettavat syötin minä.
On hauska seurata, miten tämän ikäinen kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Nyt oli tullut oma tahto vahvasti näkyviin. Kun telkkarista tuli vain hiihtoa, oli poika raivoissaan. Hän olisi halunnut nähdä lastenohjelmia, joita ei kylläkään vielä katso kuin vilaukselta. Toinen kiukunpuuska tuli eteisessä, kun ei juuri sillä kertaa voitukaan lähteä ulos. Toisaalta huomion kääntäminen muihin juttuihin saa harmin äkkiä unohtumaan.
Lähetä kommentti