Viikonloppuna sain inspiraation jatkaa äidiltä jääneiden kirjojen ja kirjeiden sekä korttien lajittelua. 6-7 tuntia taisi kulua yhteensä, mutta olin hyvin onnellinen saatuani asiaa näin paljon tehdyksi - taas kerran.
Kirjoja sain kolmeen pinoon: hävitettävät, kiertoon lähtevät ja säilytettävät. Viimeeksi mainittua yritin pitää mahdollisimman pienenä huonolla menestyksellä. Onneksi neljän kirjahyllyn kirjat ovat jo kutistuneet puoleen.
Todella vaikeaa on heittää pois klassikoita, mielenkiintoisia tietokirjoja ja kuuluisien runoilijoiden teoksia. Romaaneja on mennyt paperinkeräykseen paljon, samoin hartauskirjallisuutta. Ei vain voi säästää kaikkea.
Vielä on kirjojen lajittelua jäljellä, samoin laatikoita vintissä, joihin en ole vielä edes ehtinyt kajota. Onneksi tällä työllä ei ole kiirettä, toisaalta ihanaa, toisaalta rasittavaa. Teen aina silloin, kun jaksan ja viitsin.
Viikonlopun helminä löytyi neljä isän kirjoittamaa kirjettä äidille. Kaksi oli vuodelta -59, todellisia rakkauskirjeitä, jossa isä purkaa kihlausaikana ikäväänsä ja rakkauttaan äitiin, joka on kolmensadan kilometrin päässä ensimmäisessä työpaikassaan Savon sydämessä. Oli ihana lukea niitä. Yllätyin, kuinka hyvin ja kauniisti isä osasi kuvata tuntojaan ja kuinka palavan rakastunut hän oli kihlattuunsa. Reilu puoli vuotta myöhemmin heidät vihittiin ja yhteinen, kaivattu elämä alkoi omassa kodissa.
Kaksi myöhempää kirjettä olivat vuodelta -71, jolloin isä oli työkomennuksella ulkomailla. Sisareni oli parin kuukauden ikäinen vauva, minä 10 ja isä kovasti odotti juhannusta, jolloin pääsisi taas kotiin perheensä luo.
Kirjeet olivat kuin tuulahduksia rajan takaa. Nopeasti ne luin järjestelemisen lomassa, mutta ajatuksella tulen ne käymään läpi vielä moneen kertaan. Oikeita aarteita meille lapsille ja lapsenlapsille!
4 kommenttia:
Voi, kuinka ihania aarteita löysit!
Aarteita nimenomaan! Osa äidin kirjoista setvittiin jo silloin, kun äiti vuonna 2006 muutti Loviisaan. Ruotsinkielisiä oli paljon, mutta niille saatiin melko yllättävä kohde. Helsingin Eläinsuojeluyhdistys otti mielellään myyntiin ruotsinkielistä kirjallisuutta. Mutta paljon kirjoja tuli Loviisaan, mutta siellä paikallinen Samaria otti innokkaasti myyntiin. Minäkin löysin aika paljon kirjeitä yms. juttuja, kun kävin läpi äidin kuoleman jälkeen Loviisan tavaroita. Lisäksi tätini lähetti muutaman kirjeen, jotka äiti oli lähettänyt enolleen sodan aikana eli esim. ollessaan lottana Äänislinnassa. Historian siipien havinaa....muistoja...muistoja...
Kirjeiden löytäminen on mahtavaa! Autenttisia muistoja menneisyydestä.
Kirjojen kanssa sen sijaan on uuvuttavaa, kun halu olisi säilyttää enemmän kuin mihin tilat riittävät. Kirjojen selailu on toisaalta kiinnostavaa, jos aikaa on.
Toivottavasti löydät lisää kirjeaarteita, kun seuraavat laatikot avautuvat...
Ihanaa, historiaa, muistoja menneisyydestä... juuri niin! Olisi todella mukavaa säilyttää kaikki aarteet, mutta se ei ole mahdollista. Kirjeet kuitenkin ovat mukavia, kun vievät niin vähän tilaa. Mutta voi noita kirjoja!!! Niiden kanssa saan vielä hepulin!
Lähetä kommentti