Äidin asunto pullistelee vielä tavaroita. Tänään vietin nelisen tuntia siellä ja sain aikaiseksi 6 säkkiä ja kolme muovipussia kaatopaikalle, 6 muovikassillista vaatteita keräykseen, laatikollisen kenkiä kierrätykseen ja omaan kotiini kaksi muovikassillista tavaraa. Olen tyytyväinen päivän työhön.
Erityisesti iloitsen, että löysin äidin kateissa olleet runo- ja päiväkirjat. Äiti on kirjoitellut runoja lapsuudesta lähtien. Kirjat eivät oikeasti olleet hukassa, vain hyvässä tallessa laatikossa, josta en ollut hoksannut katsoa. Lisäksi löysin kasetit, joihin äiti on aikoinaan puhunut muistelmiaan. Kaikki arvokkaita asioita, joiden löytymisestä erityisesti iloitsen. Äidin nuoruuden ainevihot sekä hartauskirjoitukset ja koulun juhlapuheet löysinkin jo aiemmin.
Onneksi asunnon tyhjentämisellä ei ole ollenkaan kiire. Teemme rauhassa aina silloin kuin ehdimme. Ehkä joskus tulee valmista...
7 kommenttia:
Voimia sinne! Onneksi ei ole kiire...
Itse tajusin vasta äidin kuoleman jälkeen, että itse asiassa vanhempani eivät koulussa saaneet kovin hyviä arvosanoja, mutta minulta niitä vaadittiin... löytyi myös vieraskirjoja, muistikirjoja jne...kaikki luopumistyötä... kaikesta emme edes olleet kuulleet...sodanaikaisia muistoja.
Niinpä! Kaikenlaista löytyy ja välillä tuntuu, ettei voisi niistä luopua. Pakko on kuitenkin ronskilla kädellä heittää pois paljon, paljon... Olen päättänyt säilyttää vain ihan tiettyjä juttuja. Toisaalta on vapauttavaa, kun saa käytyä jonkun kaapin läpi ja kierrätystavaravuori kasvaa - valitettavasti myös täysien roskapussien määrä. Mutta sellaista on elämä!
Tärkeitä muistoja myös olet löytänyt. Voimia niiden läpikäymiseen.
Äidin muistelmakasettien kuuntelu jää tuonnemmaksi - sitten kun on varmasti rauhallista aikaa.
Meille vanhempien asunnon tyhjennys tuli lopulta yllättäen, vaikka he olivat muuttaneet sieltä pois jo vuotta aikaisemmin. Olimme pikku hiljaa yrittäneet viedä äidille hänelle tarpeellisia tavaroita ja muistoja, mutta kaikenlaista yllättävääkin löytyi äidin hääpuvusta isän kouluaikaisiin piirustuksiin. Itselleni tärkeimmät ovat nyt odottamassa järjestelyä oman työhuoneeni lattialla...
Tuli etsimättä mieleen kauhistuttava ajatus: kuka joutuu minun tavarani aikanaan käymään läpi? Kannattaisikohan turhat poistaa jo tässä vaiheessa, kun itse siihen kykenee? Taidan tutustua Marie Kondon oppaaseen!
Minäkin olen ajatellut samaa: Kuka onneton joutuu minun jäämistöni läpikäymään! En taida helpottaa hommaa ;>) Siinäpä on puuhaa pitkäksi aikaa, hih!
Kaikkia tunnearvokkaita aarteita sitä voikin löytää. Meillä on kuolinpesän tyhjennys edessä. Myös hieman odotan, mitä kaikkea sieltä löytyykin. Varmasti monet hetket tullaan viettämään esimerkiksi valokuvien parissa.
Lähetä kommentti