Tänään on vietetty erityistä päivää pikku puuhastelun, yhdessä syömisen ja takkatulen äärellä.
Eilistä puusavottaa jatkettiin ja oksakasa vain kasvaa. Nautin valosta ja avaruudesta pihapiirissä. Kuinka yhden koivun ja pihlajapuskan kaataminen voikin tuoda niin paljon näkyvyyttä lisää ja iloa katselijan mieleen!
Takassa paloi tuli ja söimme rauhassa kolmen ruokalajin lounaan. Tuli on niin ihana elementti, jota ei väsy katselemaan. Viileänä päivänä se toi oman lämpönsä merkkipäivään.
Illan suussa ukkosti ensi kerran meidän seudulla. Tosin vain muutama jyrähdys kuului, mutta vettä satoi hetken aikaa ihan kunnolla. Samalla muisteltiin erään kesän ukkosmyrskyn aikaansaamia tuhoja näillä kulmilla. Sellaista ei kyllä toivo tälle kesälle, vaikka ukkonen salamoineen onkin uljas luonnonnäytelmä.
Viileän päivän jälkeen taas alkaa sää lämmetä. Sehän sopii!
3 kommenttia:
Onnittelut!
Juu, lehtipuu on todella "varjostava", meilläkin takavuosina mökillä saatiin usea iso koivu kaadettua sillä varjolla, että olivat liian lähellä sähkölinjaa eli ihan sähköyhtiön metsuri tuli kaatamaan. Sitten Jussi ja tuttavamies riehuivat roippeet klapeiksi ja puuta tuli varmaan 10 vuodeksi... jaa-a, ai niitä aikoja mökillä, kateeksi käy tuo sun laiturikuva... kiva oli mökillä lomia vietellä ja rauhoittua talven työtouhujen jälkeen.
Pappilanmummo: Kiitos! On ihana juhlia ja minä olen mestari keksimään juhlan aiheita! ;=)
Tita: Teillä lämpöä riittää, joten puhaltele ahkerasti helleilmaa meidänkin suuntaan! Muista juoda, ettei tule nestehukkaa...
Lähetä kommentti