Kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi päätimme ystäväni kanssa etsiä omistamamme Sibelius-kirjat esiin. Luemme ensin omamme, ja kun seuraavan kerran tapaamme, vauhdamme opuksia.
Minun kirjani on runsailla kuvilla varustettu, vähän yli 120-sivuinen. Ystäväni kirjassa on sivuja runsaat 400. Minä siis alussa saan nopeammin homman hoidetuksi. ;=)
On ollut kiehtovaa lukea Sibeliuksen elämäntarinaa. Olin ihan unohtanut, mistä taiteilijanimi Jean tuli: Sibelius löysi meriä kiertäneen setänsä käyntikortit ja päätti hyödyntää niitä. Olen hankkinut kirjan vuonna 1986 ja silloin sen lukenut. Ei ihme, jos ei aivan kaikkea muista.
Hyviä kirjoja voi lukea monta kertaa, ja aina löytää niistä jotain uutta näkökulmaa. Esimerkiksi Burnettin Salaisen puutarhan olen moneen kertaan lukenut täällä mökillä. Mielestäni tämä vuonna 1911 julkaistu kirja on yksi parhaista lasten ja nuorten kirjoista. Taitaapa vain olla liian rauhallinen nykyajan hektisessä maailmassa eläville lapsille. Eipä kovin moni ole kertonut minulle sitä lukeneensa.
Nyt taidan vielä hetken jatkaa Sibeliuksen parissa.
2 kommenttia:
Tuo Sibeliuksesta kertomasi juttu on mainio osoitus tavaran hyödyntämisdestä. Aina ei tarvita uutta.
Nykyihminen kun muistaisi tuon! Monet heittävät surutta pois todella hyvää tavaraa. Kirppu- ja vaihtotorit ovat hyvä keksintö.
Lähetä kommentti