Eilen illalla tunsin itseni rättiväsyneeksi kuten tuo pukki kuvassa. Päivä sai vähän kurjan käänteen ja kaikki suunnitelmat muuttuivat.
Kävin aamulla torilla, pesin pyykkiä kotona ja sitten kävin äidille kaupassa. Kun tulin hänen luokseen, oli hoitaja päiväkäynnillä ja sanoi heti:"Olipa hyvä, kun tulit. Äitisi löytyi aamukäynnillä kaatuneena lattialta."
No, niin! "Tätä tämä elämä nyt on", ajattelin ensimmäiseksi. Äiti oli nostettu pystyyn ja pystyi kävelemään. Aamupala oli syöty jä hän oli jäänyt televisiota katsomaan. Päivähoitaja oli kupsahduksen vuoksi tullut häntä katsomaan tavallista aiemmin, johon hetkeen minäkin osuin. Äiti oli hoitajalle valittanut, että käveleminen sattuu, joten lähdin häntä varmuuden vuoksi käyttämään päivystyksessä ja röntgenissä, vaikka minun läsnäollessani yhtään ei enää tuntunut kipua. ;=)
Siinäpä sitten 5 tuntia vierähtikin. Onneksi ei ollut murtumaa. Toin äidin illalla kotiin ja hoidin iltatoimet. Siinä vaiheessa kaikki oli hyvin ja hän oli oikein pirteä. Minä vähemmän, sillä olin ollut aamupalan voimin liikkeellä koko päivän.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta näitä kaatumisia voi tulla vaikka kuinka. Nyt eletään sitä elämänvaihetta äidin kanssa, ettei yhtään tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Tästä päivästä kuitenkin iloitaan!
5 kommenttia:
TOSIAAN, ONNEKSI EI KÄYNYT PAHEMMIN. mUTTA OPIKSI SE ANTOI: OTA AINA EVÄÄT MUKAAN ;)
vOIMIA sINULLE TÄHÄN ELÄMÄN VAIHEESEEN.
Aivan, onneksi ei tullut mitään pahempaa. Pidä aina käsilaukussa tai autossa jotain välipalaa mukana. Ja jaksamisia... valitettavasti tiedän kokemuksesta, että niitä kaatumisia tulee lisää (vaikka en niitä äidillesi todellakaan toivo)...
Kiitos vinkeistä ja toivotuksista!
Eväät mukaan... Aina elämä opettaa jotain uutta!
Tuo on se vaihe, kun koko ajan on pieni huoli mielen pohjalla: ei kai satu mitään, onko kaikki hyvin, mitä vielä ehtii tapahtua...
Onko äidilläsi jo turvaranneke (ja onko sellaista saatavissa siellä) ja osaisiko hän sitä käyttää? Meillä se antoi äidille aikanaan rauhallisemman olon, kun tiesi, että aina on nappi mukana, josta voi hälyttää apua, jos ei pääse puhelimeen. Tosin kun muisti alkaa pettää, ei välttämättä muista myöskään painaa turvanappia. Kotihoitajat muistuttelivat napista ja vakuuttivat, että aina voi painaa, kun jokin asia huolestuttaa, kun kerran maksaa siitä kalliit maksutkin. Pari kertaa sitä tarvittiin, kun isä oli kaatunut kotona yöllä.
Nyt on huoli pienempi, kun palvelutalossa hoitajat käyvät joka tapauksessa muutaman tunnin välein, ja turvalattiat ym. laitteet vartioivat myös ja tarvittaessa hälyttävät.
Nykyään kannattaa aina päivystykseen mennessä (omalle tai toisen asialle) ottaa eväät mukaan...
Voimia äidistä huolehtimiseen ja ihanaa mökkioloa koko kesäksi!
Äidillä on turvaranneke ja oli sitä omien sanojensa mukaan painanutkin, mutta mitään ei tapahtunut. Hoitaja laittoi häntä uudelleen painamaan, eikä silloinkaan tapahtunut mitään. Kun häntä neuvottiin painamaan voimakkaammin, onnistui. Näin käy joskus tv:n kaukosäätimenkin kanssa. Sormissa on varmaan niin pienet voimat ja hätääntyessä nekin katoavat. Rannekkeesta muistutetaan koko ajan...
Kiitos, mökkiolo voimaannuttaa näiden äitihärdellienkin keskellä. Nautin niin...
Lähetä kommentti