ABC:llä istun ja nautin tunteesta, kun voin vain kuluttaa aikaa eikä ole kiire minnekään. Auto on huollossa ja minulla on pari tuntia luppoaikaa. Kiireisten viikkojen ja päivien jälkeen tuntuu ihanalta vain juoda kahvia rauhassa, lukea vanhaa sunnuntain Hesaria :>) ja olla paikoillaan. Olisin saanut seuraa autonhuoltoreissulle, mutta halusin lähteä yksin. Kivaa vain hengailla!
Luin Hesaria puoleen väliin asti, kunnes huomasin sen olevan vanha! Ei haittaa, sillä jutut olivat minulle uusia. Luin aika järkyttävän tarinan nuoresta miehestä, joka Goalla kuoli hämärissä olosuhteissa. Lisäksi oopperatähti Juha Uusitalon aivoinfarktista kertova juttu oli koskettava. Kaikenlaista yllättävää meille elämässä sattuu, välillä kohtalokastakin, surullista, lopullista...
Kun ajelin tänne autohuoltoon oli varjelus mukana: Kauris ryntäsi tielle autoni eteen, mutta onneksi kääntyi ympäri ja hävisi pusikkoon. En ehtinyt tehdä yhtään mitään, en edes säikähtää. Kolahtanut olisi, jos eläin ei olisi tehnyt täyskäännöstä. Ajoin vähän matkaa eteenpäin bussipysäkille ja soitin rakkaalle ihmiselle. Sen verran tapahtuma kuitenkin pysäytti.
Nyt taidan lähteä katsomaan, joko autolle on kaikki tarvittavat temput tehty. Niin... ja raottamaan kukkaronnyörejä!
2 kommenttia:
Koskaan ei tiedä, milloin viimeinen hetki on.
Kyllä tuo autoilu aina pitää ottaa tosissaan. Onneksi minua siitä jatkuvasti muistutellaan. Vaikka itse ajaisi rauhallisesti maltillisella nopeudella, ei koskaan tiedä, mitä mutkan takana on vastassa.
Kiitollinen olin varjeluksesta tälläkin matkalla.
Lähetä kommentti