Uh! Onneksi ei aamulla tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan...
Kiire on ollut koko päivän. Eilen illalla laadin kirkuvan väriselle muistilapulle listan kaikista töistä, jotka tänään tulee koulussa hoitaa. Kun sain nenäni oven sisäpuolelle, odotti jo opehuoneessa monta uutta hoidettavaa asiaa.
Ensimmäisen kerran ehdin istahtaa hetkeksi yhden välitunnilla, mutta siitäkin nautinnosta minut haettiin jo setvimään jotain juttua. Osaksi kiireen tunteen aiheuttaa - ja ihan oikean hopun - työpaikan vaihto keskellä päivää. Tuntuukin, että maanantain jälkeen viikko kuluu kuin itsestään.
Päivästä kuitenkin selvittiin. Kyllä työelämä imee meidät työntekijät usein viimeistä voimanripettä myöten kuiviin. Vaikka yritän pitää työnohjaajani sanat kirkkaana mielessä: "Keskity perustehtävään", kaiken maailman rönsyt yrittävät upottaa minut hyllyvään suohon. Tänään kuitenkin karskisti delegoin kaksi odottavaa hommaa muille, kun ne eivät oikeastaan edes minulle kuuluneet. Hyvä, kun on oppinut sanomaan "ei".
Pöydän tulppaanit rauhoittavat, samoin ystävän kuunteleva korva. Huomenna uusi päivä ja uudet voimat - sekä uudet härdellit! ;=)
2 kommenttia:
Ihanat tulppaanit tuossa kuvassa - toivottavasti ne piristävät mieltäsi raskaan päivän jälkeen.
Ei on tosiaan sana, jota olisi hyvä osata sanoa ehkä useamminkin. Meitä on joitakin, jotka eivät sitä tunnu osaavan - minä ainakin...
Nyt pystyin kuitenkin kieltäytymään pääsiäisen töistä ja lähden Lappiin...
Oikein mukavaa Lapinmatkaa sinulle! Toivottavasti säät suosivat.
Lähetä kommentti