Kalinka, kalinka...

Vie minut, Koster-valssi, Amarillo, Tuolta saapuu Charlie Brown, Kalinka, Saaremaa valss, Kesäilta...

Olin naiskuoron konsertissa, jossa rytmien pyörteissä vaellettiin ympäri maailman. Bändi säesti ja välillä oli myös vahvistettu mieskvartetti äänessä. Ihan oli mukavaa, tosin vähän pitkä, joten epämukavilla tuoleilla istuminen tuntui loppupuolella hankalalta. Teki mieli kiemurrella ;=)

Mukaan oli ympätty myös pieni, kolmen parin tanssiryhmä, joka lavatanssimaiseen tapaan elävöitti kappaleita. Itse olisin heitä käyttänyt vähän säästeliäämmin, mutta hyvin onnistui näinkin.

Yleisö, johon kuului paljon myös vähemmän konserteissa käyvää väkeä, taputti joka välissä, josta en itse pidä laisinkaan. Se mielestäni katkaisee tunnelman pahasti. Lopuksi sitten on kiva antaa vaikka kuinka raikuvat aplodit.

Iltapäivällä huomasin, että kurkkua kutittaa. Konsertissakin piti yskäistä useamman kerran. Voihan...! Huomenna on oman kuoron kanssa laulamisia, joten on kurja juttu, jos ääni alkaa raakkua. Toivottavasti en kuitenkaan vielä aamuksi ehdi muuttua varikseksi!

Sain ohjeita kurlata 40 % vodkalla! Uskallankohan???