Sain tänään hakea pikku Sampan päiväkodista. Menin kävellen, sillä sää oli mitä ihanin ja matka sopiva myös pienelle pojalle. Olimme varmasti näky: Samppa roikotti pitkää lelukäärmettä ja pehmokoiraa kainalossaan ja minulle oli armollisesti luovutettu äidille kerätty muhkea risukimppu ja kivenmosu. Mitään näistä ei saanut laittaa mukana olevaan reppuun!
Ulkona kiipeiltiin leikkipuiston liukumäessä ja pihassa keinuttiin. Sisällä piirsimme, luimme kirjoja ja katsoimme Pikku-Kakkosta.
Kun isä ja siskot tulivat hakemaan, poika ratkesi surkeasti itkemään. Ei olisi halunnut lähteä, voi! Sanoin hänelle, että minua pelottaa, kun hän karjuu kuin leijona. Siihen Samppa vastasi kiukkuisesti: "En minä karju, minä itken!" Kyllä täti tunsi itsensä tyhmäksi ja ihan sydämeen koski lapsen surullinen mieli.
Samppa tulee joku ilta yökylään. Sitä hän nyt kovasti odottaa. :=)
2 kommenttia:
On kivaa olla suosittu!
Ja onni on omistaa tuollainen kummilapsi, jolla on omat mielipiteet selvinä...
Aurinkoisen kevään jatkoa!
Kiitos!
Tämä pikkumies ei ole kummilapseni vaan hänen sisarensa. Kaikkien kanssa ollaan kuitenkin tosi läheisiä, mistä kovasti iloitsen.
Lähetä kommentti