Leikkaus

Ihanaa, että leikkaus on ohitse ja nyt jokainen päivä on toipumista.

Leikkaus oli todella positiivinen kokemus. Aikataulu piti heti alussa ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo operoitavana. Puudutus tehtiin kainalosta ja oma tehtäväni oli sanoa, koska johdettava sähkö tuntui oikeissa sormissa. Näin puudute saatiin kohteeseensa. 

Oli merkillinen tunne huomata, että käsi katoaa hallinnasta. Toisella sitä kannoin leikkaussaliin kävellessä ja ihmettelin, oliko tuo veltto pötkö todella jotain minulle kuuluvaa. Haamuasento jäi päälle ja tuntui, että käsi oli - opettajalle hyvin sopivasti - viittausasennossa, vaikka näin sen lepäävän vaakatasossa. Tämä tunne oli koko sairaalassaoloajan.

Leikkauksessa peukun nivelsiteen (myös jänteeksi sitä sanotaan) todettiin olevan irti, mutta luuta se ei ollut lohkaissut mukanaan. Se oli myös niin hyväkuntoinen, että saatiin hyvin paikoilleen. Leikkauksen aikana lääkäri selitti eri vaiheita minulle, joka tuntui tosi mukavalta. Olisipa vielä nähnyt, mitä kädelle tehtiin! Olen tosi kiinnostunut kaikesta tällaisesta.

Hyvin nopeasti leikkauksen jälkeen sain syödä ja konjakkiakin olisi ollut tarjolla, josta kuitenkin kieltäydyin. Syönnin jälkeen puin vaatteet päälle ja sitten jo kotiutettiinkin vauhdilla käsi edelleen puuduksissa. 

Hauska yksityiskohta oli, että kaikki minua hoitaneet olivat miehiä anestesiahoitajaa lukuunottamatta. Samoin muut huoneemme potilaat olivat miespuolisia, mutta heistä en nähnyt kuin jalat! Olihan se mukavaa, kun läksiäisiksi komea mieshoitaja napitti puseroani kiinni.  ;=)  Kaiken kaikkiaan tuli erittäin positiivinen kuva yksityissairaalan, tässä tapauksessa Dextran, toiminnasta.

Väsynyt olen ollut, joten sohvan pohjilla on tullut aikaa vietettyä. Käsi on tänään jo kivuton. Alan tottua yksikätisen mielenkiintoiseen elämään!