torstai 6. helmikuuta 2014

Ruokakaupassa

Töiden jälkeen suuntasin ruokakauppaan ja tein äidilleni ostokset. Raahasin muovikassillisen tavaraa hänelle ja pois tullessani kävin tekemässä omat ruokaostokset. Kassista tuli tällä kertaa vielä painavampi ja olin iloinen, ettei kantomatka ollut kovin pitkä. Kädet olisivat venyneet työlaukun ja ruokakassin kantamisesta kohta maahan saakka. Myös vieläkin kipeä käsi hieman häiritsi.

En tiedä, mistä johtuu, mutta ruokakaupassa käymistä inhoan. Yritän sitä aina lykätä mahdollisimman pitkälle ja menen sitten, kun joku tärkeä asia on ihan loppu. Tänään piti hakea levite leivän päälle.

Olen aina joskus miettinyt, mistä ruokaostosharmitus on tullut tai mistä se johtuu, mutta en vain tiedä. En ole mikään shoppailijaluonne muutenkaan. Kuitenkin ihan liukkaasti lähden ostamaan erikoisliikkeestä puuttuvaa asiaa enkä sen kanssa vitkuttele. Ehkäpä ruokaostokset vain ovat niin arkisia, ettei väsyneenä työpäivän jälkeen jaksaisi.

Toisaalta pitää olla kiitollinen, että asumme korkean elintason maassa, jossa kaupat notkuvat ostettavaa ja rahaakin ostamiseen löytyy. Toinen hyvä asia on, että ruokakaupat ovat lähellä. Maalla matkaa saattaa olla kymmeniä kilometrejä lähimpään.

Joten eipä tässä oikeasti ole mitään maristavaa!

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Ja onneksi ei tarvitse joka päivä ruokakauppaan kiirehtiä.
Onpa hyvä, että voit äidillesi olla apuna noiden ruokatavaroiden kuljettamisessa- ja että sinulla on äiit elossa!

Jaana kirjoitti...

Niin! Arvostan suuresti sitä, että saan rakasta äitiäni autella.