maanantai 3. helmikuuta 2014

Tulipalo


Olen pari päivää sulatellut yhtä elämäni suurimmista säikäytyksistä!

Lauantaina illansuussa ystäväni soitti minulle ja kertoi, että hän on parvekkeella 9. kerroksessa, asunto täynnä savua talossa syttyneen tulipalon vuoksi ja odottaa palomiehiä pelastamaan. Onneksi istuin, muuten olisi jalat notkahtaneet alta! Rauhoittelin ystävääni, vaikka oma sydämeni takoi tuhatta ja sataa. Ystäväni oli kuitenkin hyvin tyyni ja onneksi oli ajoissa siirtynyt parvekkeelle. Juttelimme hetken, mutta päätimme säästää hänen kännykkänsä akkua, jos vaikka joutuisi vielä puhumaan hätäkeskuksen kanssa.

Odottelin tunnin verran täällä 90 kilometrin päässä sydän levottomana. Enpä muuta voinut kuin rukoilla. Vihdoin tuli helpottava tieto: Palomiehet olivat pelastaneet asukkaat eikä kukaan ollut loukkaantunut pahasti. Muutama asukas oli hengittänyt savua.

Koko kerrostalon yksi rappu evakuoitiin rappukäytävässä palaneen sohvan vuoksi, joka ilmeisesti muutossa oli lykätty portaikon alle odottamaan myöhempää kuljetusta. Joku oli sen tuikannut tuleen sillä seurauksella, että koko rappukäytävä oli hetkessä täyttynyt savusta, alempien kerrosten käytävälamput olivat sulaneet, ikkunat rikkoutuneet ja portaikko noen peitossa. Sähkötkin olivat poikki.

Ystäväni majoittui poikansa luokse. Oli niitäkin, jotka joutuivat turvautumaan hätämajoitukseen. Kotiinpääsystä ei ole tietoa, näillä näkymin ehkä viikonlopuksi voisi päästä takaisin. Tavaroita on saanut noutaa tiettynä kellonaikana.

Tämä oli tahallaan sytytetty tulipalo, joka poiki vielä pari pienempää ympäristössä seuraavana päivänä. Joku häiriintynyt on ollut ahkerana ja kylvänyt pelkoa asukkaisiin. Niin kauan, kun tekijä on vapaalla jalalla, asukkaat pelkäävät, mikä on ihan luonnollista.

Miten tällaista voi sattua? Tulipaloista lukee lehdestä, mutta nehän sattuvat aina tuntemattomille! Vielä ei edes jaksa miettiä mahdollisia savun aiheuttamia tuhoja asunnossa. Onneksi on vakuutukset kunnossa. Minulla on ihan epätodellinen olo! Juurihan ystäväni kanssa iloisina ja onnellisina istuimme meillä ja juttelimme niitä, näitä mm. tulipaloista, kun kumpikin asumme korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa.

Tässä on sulattelemista pitkäksi aikaa.

Ei kommentteja: