Implantti ei tarkoita, että kuulisi samalla tavalla kuin kuulevat. Se kuitenkin tuo ympäristön äänet esille paljon paremmin kuin kuulolaite. Monille kuuroille tai lähes kuuroille se on avannut tien takaisin kuulevien maailmaan ja sosiaaliseen elämään. Kommunikoinnin helpottuminen onkin varmaan se suurin apu. Esille nousi myös suunnaton ilo nauttia musiikista ja luonnonäänistä.
Ohjelmasta nousi esiin riemu ja helpotus elämänlaadun ja kommunikoinnin parantumisesta. Implantin avulla on saatu jotain sellaista, mitä paraskaan kuulolaite ei voi tuoda. Lääketiede ja tekniikan kehitys on tehnyt suuria läpimurtoja, joihin tämäkin keksintö kuuluu.
Itse olen monesti miettinyt, kumpi olisi surullisempaa menettää: näkö vai kuulo. Äitini ystävä sokeutui elämänsä loppuvaiheissa ja se oli musertavan suuri taakka kantaa. Musiikki-ihmisenä kuulon menettäminen olisi järkyttävä tilanne. Kumpikin aisti on niin tärkeä ihmiselle, ettei valintaa varmaan voi tehdä. Ainoa, mitä voi toivoa ja rukoilla, on molempien aistien säilyminen toimintakykyisinä.
2 kommenttia:
Kerrottiinko ohjelmassa siitä, miten kuurojen yhteisö on ainakin aiemmin vastustanut sisäkorvaimplantteja? Sellaisen saanut ei opettele viittomakieltä eikä integroidu kuurojen yhteisöön. Olisi kiinnostavaa tietää, ovatko heidän kantansa lientyneet implanttien yleistyttyä valtavasti.
Muistaakseni asiaa vähän sivuttiin, mutta siihen ei sen kummemmin paneuduttu, sillä haastateltavat eivät olleet kuuroista perheistä.
Kuuroille perheille, missä on useampia kuulovammaisia, asia on varmaan vieläkin hankala. Viittomakielihän on heillä äidinkieli ja implantti todella voi vaikuttaa siihen, että pelätään integroitumisongelmia. Onhan se heille pohdittävä juttu, vaikka minusta tuntuisi ehdottomasti oikealta ja jopa välttämättömältä antaa lapselle puuttuva aisti takaisi, kun se on mahdollista.
Lähetä kommentti