Pääsiäisenä tein mökillä kaksi pitkää hiihtolenkkiä, lankalauantaina ja eilen. Aurinko paistoi ja lentokeli vei suksia melkein itsestään. Paljon oli muitakin hiihtäjiä järvellä sekä myös pilkkijöitä. Latu kulki ihan mökin rannasta. Oli ihana hiihtää omaa tahtia, välillä kääntää kasvot aurinkoon ja vain nautiskella. Viimakaan ei haitannut. Hiihtäminen on hauskaa tasaisella järven jäällä. Metsiin ja mäkiin suksilla en yhtään kaipaa.
Pilkkimistä en ole koskaan ymmärtänyt ollenkaan. Kalastus ei muutenkaan ole minun juttuni, vaikka kalaa ruokana rakastankin. Veneestä onkimisen vielä jotenkin käsitän, mutta pienen reiän vieressä kykkiminen jäällä menee yli ymmärrykseni. Onneksi näytti olevan paljon niitä, jotka eivät ole mieleltään niin rajoittuneita kuin minä!
Hiihtoretkien jälkeen istuskelin mökin verannalla auringossa, söin eväitä ja haaveilin kevättöistä mökin pihamaalla...
4 kommenttia:
Muistan takavuosina, kun olimme ensimmäistä kertaa talvilomalla mökillä, niin Jussi halusi kokeilla pilkkimistä. Syöttejä löytyi kyläkaupalta ja eikun tekemään reikää jäähän. Aurinko paistoi ja Jussi jaksoi tasan tunnin istua reikänsä ääressä. Sitten hän tuli puhisten sisälle mökkiin ja sanoi, että pilkkiminen ei ole hänen lajinsa. Oli kuulema niin maar tylsää istua siellä nykimässä. Kävi kaivamassa sukset esille ja lähti hiihtämään.
Ihanaa, kun joku on samaa mieltä kanssani! Tuntuu, että yleensä pilkkiminen on suurten massojen harrastus eikä meikäläisen mielipidettä yhtään ymmärretä.
Huomenna yritän eka kerran elämässäni mennä pilkille...
Ja voitto tuli heti! Onnea ensikertalaiselle!
Lähetä kommentti