Äsken istuimme tiiviisti netin äärellä ja katselimme itävaltalaisen hurjapään Felix Baumgartnerin ennätyshyppyä henki kurkussa. Aiemmat yritykset oli peruttu sääolosuhteiden vuoksi, mutta tänä iltana onnisti. (Video hypystä tästä.)
Tavoitteena oli tehdä laskuvarjohyppy 36 kilometrin korkeudesta ja se onnistui, vaikka hyppy sisälsi paljon riskejä. Todellisuudessa hän hyppäsi yli 39 km korkeudelta. Välillä näytti, että hyppääjä alkaa pyöriä holtittomasti, mutta sitten hyppy saatiin hallintaan. Hän rikkoi myös äänivallin.
Minusta tuntui koko ajan varsin kamalalta. Olin ihan varma, että koko juttu päättyy huonosti. En silloin tiennyt, että lähetys tulee ulos 20 sekunnin viiveellä, joten lähetys olisi pysäytetty, jos joku olisi mennyt pahasti pieleen.
No, mies onnistui. Onnea hänelle! Itse en oikein ymmärrä tällaista uhkarohkeutta, varsinkin kun hänen läheisensä olivat vielä seuraamassa hyppyä. Olen joskus katsellut ohjelmaa, jossa uskaliaimmat laskuvarjo- tai liitovarjohyppääjät selvittelivät ajatuksiaan ja hyppyfilosofiaansa. Base-hypyissä monet olivat menettäneet ystäviään tai itse loukkaantuneet hyvin pahasti. Silti veri vain veti uusimaan temput!
Ei kai minun tarvitsekaan ymmärtää. Jokainen on vapaa tekemään elämällään, mitä haluaa. Mutta silti...???
Ps. Myöhemmin kuulin, että netin kautta hyppyä seurasi 8 miljoonaa ihmistä!
3 kommenttia:
Kuulin kylllä, että hyppyennätys on tehty, mutta en tiennyt, että noin tajuttomasta korkeudesta. Varmasti on ollut käsittämätön fiilis tulla ehjänä maahan. Jostain luin otsikon, että hyvä yleiskunto riittää hyppäämiseen, mutta tuohon hyppyyn tarvitaan jo oikeasti paljon muutakin! Näytti aivan hirvittävältä :0(
En edes halua katsoa...
En oikein itsekään ymmärrä, miksi katsoin!
Lähetä kommentti