Tänään kävimme kokemassa siikaverkot, jotka eilen laskimme. Minulla oli aamupäivällä ensin hammaslääkäri ja kun ajelimme verkoille, ripsi jo vähän vettä. Perillä ei kuitenkaan onneksi satanut.
Verkoista tuli yksi siika, paino ehkä kilo kaksisataa. Graavasimme sen kotona. Rakastan suolasiikaa, mutta graavatusta lohesta en juuri piittaa.
Mökin verannalla söimme eväät: kyläkaupan lämmintä, juuri paistettua pizzaa. On hauskaa, että pienessä kylässä kauppias on alkanut leipoa pizzoja, kun lähin pizzeria sijaitsee varmaan monen kymmenen kilometrin päässä. Oli muuten ihan hyvää!
Kun Kari perkasi kalaa, hortoilin ympäriinsä ja katselin luonnon juttuja. Yhtäkkiä alkoi kuulua puhetta ja samat ratsastajat, jotka näimme kerran aiemminkin, tulivat mökin kulmalle. Juttelimme vähän aikaa ja kuulin, että he ovat ison tien varrella olevalta tallilta. Ratsastavat metsäteitä, kun on rauhallista ja ovat kysyneet Karin isältä joskus luvan, saavatko kulkea heidän maillaan. Kivaahan se vain on, että polut kelpaavat, kun muuten niitä aika harvakseltaan käytetään.
Poistullessa kävin kuvaamassa heppoja luvan kera kotitallin laitumella. Siellä oli kaksi varsaakin.
Jätimme verkot vielä järveen, sillä ruokahalu kasvaa syödessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti