Myöhästyin! Vieraat olivat juuri ehtineet lähteä, mutta tärkeintä oli tietenkin, että tapasivat äitini. Äiti oli todella iloinen tavatessaan sisarensa perhettä.
Viiden maissa tuli Samuel iltakylään. Hän oli nukkunut huonosti niin yöllä kuin päiväunilla, joten ajattelin armahtaa vanhempia, jotta saavat edes viikkosiivouksen tehtyä rauhassa tältä "ikiliikkujalta" tai sitten käyttää ajan vaikka nukkumiseen.
Kun tulimme sisälle, huomasin, että vain yksi kenkä oli jalassa. Autosta lähtiessä oli kyllä molemmat. Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään. Kadonnut löytyikin onneksi rappukäytävästä!
Samuel oli aurinkoinen itsensä, mutta jatkuvassa menossa, joten vahtia pitää herkeämättä. Välillä on naurussa pitelemistä: Kari kuunteli tietokoneelta musiikkia ja Samuel meni viereen tanssimaan. Hän pyöri ympäri niin monta kertaa samaan suuntaan yhä uudelleen ja uudelleen, että lopuksi silmät muljahtelivat päässä. Olin varma, että hän kohta pyörtyä muksahtaa kesken tanssin. Oli lopetettava koko musiikki, kun aina uudelleen hän vain ryhtyi tanssimaan = pyörimään. Hellyttävää yksivuotiaalta!
Toinen, iäkäs kummitätini tuli minua ja Samuelia katsomaan illan jossain vaiheessa. Sain tuliaisiksi omenoita, talvilaatua, joka on todella ihanaa leivonnaisissa. Kiitos! Kummitätini jaksoi iästään huolimatta touhuta Samuelin kanssa ja meillä oli todella mukava ilta.
Puoli yhdeksän maissa sanottiin heippa ja minä vajosin voipuneena katsomaan televisiosta uutisia. Miten voi mukulan perässä juokseminen ottaa niin voimille! No, ehkä se oli paremminkin henkistä kuin fyysistä uupumista. Toisen lapsesta huolehtiminen on tarkkaa puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti