Harmaa päivä: Vesisade ropsahtelee hiljakseen ikkunaan, päivä ei tunnu oikein edes valkenevan ja tavallisesti niin kauas näkyvä maisema on sumun tukkima. Voisi ajatella, että ankeaa. Mutta ei: Jalassa on lämpöiset villasukat ja koko päivä on pelastettu! (Jos luulit täältä heruvan uusia neulereseptejä, niin nyt kyllä petyit!)
Villasukkia voisin ylistää vaikka monta kirjoitusta peräjälkeen. Kas, kun minun elämästäni ei tulisi mitään ilman niitä. Hodgkinin taudin jälkeen ääreishermostovaurio jaloissa on ollut sen verran inhottava, että viileyttä ei varpaani siedä yhtään. Minulla on villasukat jalassa yöllä ja melkein aina illalla kotonakin. Kesällä vähänkään viileämpänä päivänä nukun aina villasukat jalassa, helteellä sitten heitän ne syrjään.
Villasukkien neulominen on ainoa käsityö, johon työaikana tartun. Johtuu siitä, että sen saa nopeasti valmiiksi. Tällainen "ahmijatyyppi", jonka pitää saada kaikki heti päätökseen, oli se sitten käsityö tai kirja, joutuu ylettömään univelkaan suurien töiden kanssa: Saatan alkaa neuloa illalla ja jos huonosti käy, havahdun puoli kahden aikaan yöllä siihen, että puikot vain kilisevät nukkumisen sijaan. Sukan jotenkin malttaa laskea kädestään, kun tietää, että huomennahan se jo kuitenkin valmistuu.
Toissa talvena neuloin villasukkia niin paljon, että viime talvi jäi välistä. Nyt olen antanut itselleni luvan, että marraskuun koittaessa saan tarttua puikkoihin. Jipii! Uusia unelmasukkia uunista ulos! Jääköhän tämä blogin kirjoitus silloin vähemmälle? Tuskinpa!
OODI VILLASUKILLE
- Villasukka!
Ei ole rukka,
jonka jalassa on sukka:
villainen,
ihanainen,
lämpöinen,
lohtu öinen.
- Villasukka!
Jöröjukka
ei ole kukaan:
Villasukka mukaan!
(JP 31.10.10)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti