Eilen paistoi täysikuu. Ajellessamme ystävien luo kylään katselimme kirkkaalta taivaalta kuuta. Se näytti suurelta ja salaperäiseltä, varsinkin silloin, jos pilvenharso lipui sen ylitse.
Kun olin pieni ja asuimme syrjäkylän laidassa, äiti vei minut usein metsätielle katselemaan tähtiä. Hän oli ollut niistä nuorena kiinnostunut ja tunsi Cassiopeiat ym. (Cassiopeia on tähdistö Kefeuksen. Andromedan ja Perseuksen välissä!) Muistan, kuinka makasin pimeällä tiellä selälläni mahakelkassa ja äiti kertoi kirkkaasta tähtitaivaasta.
Kotona kuutamolla tuntuu joskus, että kuu istuu ikkunalaudalla. Täällä yläkerroksessa taivas on jotenkin lähempänä kuin maan pinnalla. Niinhän se onkin tarkemmin ajateltuna! Alkuillasta kuu näyttää välillä ihan luonnottoman suurelta. Sitä on kiva katsella ja illalla nukkumaan mennessä tuntuu mukavalta, kun kuu valaisee huonetta. Muistan hyvin myös ensimmäisen Kuussa kävelyn kesällä 1969. Olimme mökillä ja siellä ei ollut televisiota. Menimme varta vasten katsomaan isoäitini luokse suurta tapahtumaa ja sen jännityksen voin tuntea vieläkin asiaa muistellessani!
Illalla ystäviemme luona kaivettiin kaukoputki esiin ja tiirailtiin kuuta. He ovat harrastaneet sitä jo pidempään ja kieltämättä kuun kurkkiminen oli tosi mielenkiintoista. Pilviä vain kerääntyi tielle välillä ja täysikuu ei ole paras hetki tutkailla. Esim. kraaterit näkyvät paremmin varjon puolella. Heidän innostuneisuutensa taisi tarttua meihinkin ja tänään olemme Ursan sivuilta tutkineet kuuhun liittyviä juttuja. Myös tähdistöt ja planeetat ovat hurjan mielenkiintoisia.
Eilinen ilta oli muutenkin mukava. Vaikka tapaamme yleensä vain kerran vuodessa emmekä siinä välissä ole juurikaan yhteyksissä, silti tavatessa tuntuu kuin aikaa ei välissä olisi lainkaan. Höpöteltiin kaikenlaista ja syötiin vohveleita! Kiitos vain mukavasta illasta Kirsti ja Jukka!
Pitäisiköhän ostaa kaukoputki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti