Aamupalan jälkeen Kari lähti kirjastoon tutkijanhuoneeseen etsimään paikallislehden mikrofilmeiltä isoisäni pakinaa. Tiedämme, että se on julkaistu 40-luvun lopulla tai 50-luvulla ja siinähän sitä on epämääräisyyttä tarpeeksi! Olemme jo moneen otteeseen sitä metsästäneet mutta tuloksetta. Ei tämäkään päivä tuonut poikkeusta. Muuta mukavaa tietoa kyllä löytyi.
Minä kirjoittelin sillä aikaa valmiiksi isovanhemmistani kertovaa juttua. Se on tulossa heidän kotipaikkansa kyläkirjaan ja juttu on ollut viittä vaille valmis jo pitkään. Yritän saada sen lähtemään huomenna kuvien kera. Uppoan kirjoittamiseen niin, etten tajua ajan kulumista ollenkaan. Siksi se on kyllä tehtävä päivisin, ettei yöunet vallan typisty!
Ajattelin innoissani kirjoittaessa, että mikä tässä naputtelussa on niin mukavaa. Jotenkin se on minulle kovin tärkeää ja samalla tunnen suurta iloa. Pidin koulussa kovasti ainekirjoituksesta ja äidinkieli kaikkinensa oli minulle helppoa. Taas tänä kesänä koko mökilläolon ajan (4 kk) kirjoitin mökkikirjaa ja päiväkirjaa, ja äitini jo sanoi, että eikö mökkijuttuja voisi kirjoittaa vähän vähemmän ja pienemmällä käsialalla, kun kirjoja vain kertyy. No, vielä mahtuu hyllyyn! Oikolukeminenkin on minusta kivaa ja sitä taas olen tehnyt, kun Karin kirjoituksia on menossa joululehteen ja kyläyhdistyksen julkaisuun. Ja onhan isoisäni harrastanut kirjoitusta paljonkin, joten jos tämä innostus on tullut geeneissä. Äitihän on kirjoittanut myös, mutta hänen alaansa on ollut runot.
Miksi kirjoittamisesta pidän, siihen en osaa tyhjentävästi vastata. Se vaan on niin mukavaa!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti