Olimme seurakuntamme pitkäaikaisen kanttorin läksiäisjuhlassa hänen jäädessään nyt eläkkeelle. Oli mukavaa, naurettiin vedet silmissä ja juhla oli kaiken kaikkiaan ihan päähenkilönsä näköinen. Kummityttöni lauloi juhlassa ystävänsä kanssa. Olen niin ylpeä tytöistä! Harvat 12-vuotiaat enää kehtaavat esiintyä suurelle yleisölle, on muuta tärkeämpää. Samalla kuulimme uutta kanttoriamme ensi kerran työssään. Hän soitti korrektisti ja kauniisti. Erityisesti nautin yhteislaulujen säestyksestä, joihin hän sai paljon erilaista ilmettä. Olemme tehneet hyviä valintoja uusien kanttoreiden kohdalla. Työn iloa ja jaksamista heille! Korviini tuli jo nyt paljon myönteistä palautetta.
Kotiin tullessa oli kiljuva nälkä. Pakkasessa oli lankoni pyydystämää haukea mökkijärveltä. (Pyydystyspaikka tuo erityisen lisäarvon!) Kari oli laittanut ne jo aamulla marinoitumaan sinappi-sitruunamarinadiin ja kyllä tuli hyvää! En ymmärrä, kun monet kalastajat eivät pidä haukea minään. Minä olen sitä mieltä, että kun sen maustaa hyvin, siitä saa erinomaista ruokaa. Kalaa rakastan ja ei tekemässäni perunasoseessakaan ollut mitään vikaa. Kari on kyllä se pääkokki, minä vain vaivainen kyökkipiika!
Laitettiin äsken laskuri tälle sivulleni, mutta näyttää vahvasti siltä, ettei saatu sitä toimimaan.
Repussa odottaa lukemisen ymmärtämisen tehtävä. Pitäisi kurkistaa paperit läpi ja sitten nukkua päiväunet. Mikään ei ole ihanampaa vapaapäivänä, kun kömpiä viltin alle pötköttämään, jos siltä tuntuu.
Tällaisia kuvan otin eilen. Minusta ensimmäisessä kuvassa on ihan kuin Kari ja minä vierekkäin istua kököttelemässä rantamaisemassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti