Vihdoin mökillä

Vihdoin ja viimein aurinkoinen talvipäivä! Muutin suunnitelmat ja lähdin heti töiden jälkeen käymään mökillä, sillä en ole siellä vielä pistäytynytkään tämän vuoden puolella. Tuskin minään talvena on näin hiljaista ollut mökkirannassa tammi-helmikuussa.

Sovin sunnuntaina tien aurauksesta. Oli kiva kävellä hiljaisessa metsässä. Auton jätin puolen kilometrin päähän, sillä vaikka tie oli aurattu, en olisi päässyt isoja mäkiä ylös. Alashan olisi helppo körötellä ;=) Tiellä oli parissa kohdassa vettä, sillä oja oli täynnä eikä rumpu ollut vetänyt. Saapa nähdä, kuinka lainehtii keväällä.

Ensimmäiseksi riensin rantaan tekemään jäälle sydämen. :=) Sen sinne joka talvi piirtelen ja joskus se näkyy vielä kevättalven paljailla jäillä. Lumiukonkin olen joinain talvina tehnyt heiluttamaan ohitse hiihtäjille. Nytkin oli jo latu ehditty vetää jäälle, ja kolme hiihtäjää ohitti reippaasti lykkien meidän rannan. 

Mökin pihassa lunta oli vähän. Oli helppoa ja nopeaa lapioida polut ja rappuset, varsinkin kun oli uusi lapio käytössä. Aurinko paisteli ja oli kolmisen astetta pakkasta. Join kahvit ja nautiskelin.

Pihassa oli tuoreet ketun jäljet, rannassa vanhemmat. Myöhemmin kävelin vielä ison tien varressa oleville pelloille katsomaan kolmea kaurista, jotka aterioivat sänkipellolla. Harmi, ettei ollut kamerassa pitkää putkea mukana.

Mökkiretkellä sielu ja silmä lepäsivät!