Voihan mekko!

Viime päivät ovat kuluneet pienessä vipinässä lukion vanhojen tanssiaisten lähestyessä uhkaavasti. Nehän ovat ensi viikon loppupuolella.

Sunnuntaina täällä kummitädin luona silitettiin mekkoa, ja tänään oli ensimmäiset pukuharjoitukset. Koska mekko on majaillut luonani, askartelin eilen sille uuden pukupussin kolmesta tavallisesta. Piti saada niin suuri, että koko komeus vannehameineen mahtuu siihen kuljetuksen ajaksi suojaan räntä- ja vesisateelta. Onneksi "taksimies" sai puvun onnellisesti koululle. Vaikka matkaa oli vain muutama sata metriä, näin jo kauhukuvia puvusta pudonneena vesilätäkköön!

Ensimmäiset pukuharjoitukset olivat viisaasti näin ajoissa, sillä monella tytöllä pitää tehdä viime tipan korjauksia. Niin kummityttönikin mekolle kävi. Pituutta on kuitenkin liikaa ja tanssiminen oli hankalaa. Niinpä kummitäti hommasi heti huomiselle ajan samalta ompelijalta, joka jo marraskuussa pukua korjaili kantajalleen sopivaksi. Kummityttöni on pienen kokoinen, joten pituutta on usein liikaa. Mekkoa on sittenkin pakko lyhentää, vaikka ompelija ajatteli pituuden olevan ok. Tanssiessa vasta huomaa, miten puku oikeasti käyttäytyy.

Huomenna taas veden ja rännän keskellä hamosta kuljetellaan ympäri kaupunkia. Onneksi on hyvin askarreltu pukupussi! Ja kyllä helpotuksesta huokaisen, kun ensi viikon perjantai-ilta koittaa!