Illansuussa ajattelin käydä ostamassa postimerkkejä. Muistin yhtäkkiä, että puolen kuun maissa postimaksut muuttuvat, joten vähän säästää, jos ostaa ennen sitä postimerkkejä varastoon. Varsinkin kesällä on mukava kirjoitella ihan oikeita kortteja ja kirjeitä, ja toki niitä lähettelen ympäri vuoden. Postimerkillä varustettu vanhanaikaninen tervehdys päihittää mielestäni monin kerroin sähköiset kaimansa.
Ostin ison kasan postimerkkejä ja kun kotiin pääsin, huomasin kymmenen merkin rimpsun kadonneeksi koristani. Ihan varmasti olin ne sinne laittanut, mutta minne lie pudonneet. Omituista!
Puin ulkovaatteet uudelleen päälleni ja lähdin kävelemään "jälkiäni" takaisin kauppaan. Talomme nurkalla näin jo kaukaa kadun vesilätäkössä vaalean nauhan: Siellähän kadonneet merkkini lilluivat vedessä! Tuuli oli ne napannut avonaisesta koristani.
Nyt kuivattelen postimerkkejäni. Kyllä ne vielä käyttökelpoisia ovat, vaikkakin vähän kuprulla.
3 kommenttia:
Kirjeitä ja kortteja on mukava saaada ja kirjoittaakin. Tosin hyvin harvoin niin teen - netti on vienyt ja tekstarit. Ei todella niistä paljon jälkeä jää säilytykseen. Eilen juuri olimme miehen veljen perheessä kyläilemässä ja katselimme vanhoja valokuvia ja valokuvalaatikossa oli korttejakin sisaruksilta vuosien takaa.
Tuttu tuo tinttikuva.
Pappilanmummo: Minä en kaikkia kortteja ja kirjeitä säilyttele, kuten jotkut tekevät. Mihinkähän ne mahtuisivat? Joitain tärkeimpiä on tallessa.
Anonyymi: Niin, onhan tuo kuva parissa laihassa kirjasessa :)
Lähetä kommentti