Verikokeissa tulikin sitten yllätys: Äidin kaliumarvo oli niin alhainen, että vaarana oli sydänpysähdys. Hänet otettiin sisälle kaliumtiputukseen. Koska oma sairaala ja naapurikunnankin oli täynnä, äiti kuljetettiin 90 kilometrin päähän, josta tilaa löytyi.
Oikeastaan ihan sama, missä äiti on, kunhan saa hoitoa. Onnellinen kupsahdus, sillä ilman sitä emme olisi tienneet alhaisesta arvosta. Äidillä on kaliumlääkitys ja kuvittelimme, että se riittää. Kontrolli olisi ollut vasta loppukeväästä. Tästä olisi voinut tulla vaikka kuinka vakava tilanne ilman tämänpäiväistä "onnekasta" kaatumista.
Vietin päivystyksessä aikaa äidin kanssa ja tuntui hyvältä huomata, miten hyvin äitiä hoidettiin. En voi millään muotoa yhtyä Suomen terveydenhoidon parjaajiin. Vuoden olen seurannut oman vanhan äitini hoitoa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut ystävällisesti ja ammattitaitoisesti.
Paljon myös riippuu siitä, miten me omaiset asioihin suhtaudumme. Asiat etenevät yleensä sujuvammin asiallisella yhteistyöllä kuin negatiivisella asenteella varustetulla arvostelulla. Jos palveluun ei olla tyytyväisiä, suora palaute asianosaisille on aina parempi vaihtoehto kuin kylillä tai lehtien yleisönosastoissa huutelu.
Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on kiire, resurssit sekä rahat ovat rajalliset, ja potilaita tulvii sisään ovista ja ikkunoista. Parhaansa siellä hoitohenkilökunta tekee. Kiitos siitä! Voimia ja jaksamista...
2 kommenttia:
Olipa hyvä, että tuo äitisi kaliumpuutos selvisi ja hän pääsi heti hoitoon.
Minullakin kävi vastaava homma. Tutkittiin ihan muuta ja löytyi kaliumarvo aivan pielessä muutama vuosi sitten ja sen jälkeen lisäkilpirauhasen kasvain siihen liittyen.
Onneksi havaittiin sinullakin ajoissa. Kaliumin puutos voi pahimmassa tapauksessa saada pahoja sydänjuttuja aikaiseksi.
Lähetä kommentti