"Leijonaa mä metsästän. Tahdon saada suuren!
Enkä mä yhtään pelkää..."
Näin olemme pikkuoppilaiden kanssa laulaneet ja leikkineet koulussa monet kerrat. Ikivanha leikkilaulu on aina ollut suosittu hitti eka-tokaluokkalaisten mielestä.
Laulu tuli mieleeni seuratessani Cecil-pantaleijonan taposta aiheutunutta kohua maailmalla. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri maksoi maltaita saadakseen ampua safarillaan leijonan. Mitä tapahtuikaan? Luoti osui seurannassa olleeseen Zimbabwen kansallispuiston vetonaulaan, pantayksilöön, lauman johtajaan. Tiedon kiiriessä maailmalle ihmiset raivostuivat, ja nyt ampujalle sataa jopa tappouhkauksia. Voi miesparkaa! Elämä on tainnut muuttua aika hankalaksi viime aikoina.
Tyhmä teko! Tuomitsen sen myös oikopäätä. Ymmärrän riistan metsästyksen ja haitta- tai vaarallisten eläinten ampumisen, mutta huvimetsästys on järjetöntä. Erityisen piittaamaton rikos on niiden eläinten ampuminen, jotka ovat vaarassa hävitä maapallolta. Tällaista tekoa ei voi puolustella millään.
Ehkäpä Cecil-leijonan kohtalo kääntyy hupimetsästyksen ja salakaadon vastustajien voitoksi. Tämä ajattelematon teko on antanut asialle suuren huomion, joka toivottavasti poikii myös rahaa suurpetojen suojeluun alueilla, joista ne ovat vaarassa kadota metsästyksen vuoksi.
Me voisimme puolestamme suomalaisina tehostaa saimaannorppamme suojelua. Pois verkkokalastus pesimäalueilta! Surullista on kuulla keväisin verkkoihin hukkuneista kuuteista, kun lisääntyminen on muutenkin vaikeaa nykytalvien vähäisen lumen vuoksi.
Cecil-juttuja lukiessa on mieleeni tullut myös toisenlainen ajatus: Raivostummeko yhtä lailla ihmisen väkivaltaisesta surmaamisesta? Olen suuri eläinten ystävä, mutta joskus vain tuntuu, että eläimen arvo on suurempi kuin ihmisen, ja se ei ole oikein.
2 kommenttia:
Tuo mitä lopuksi sanaoit. pitää valitettavasti paikkansa - usein eläimen arvo laitetaan suuremmaksi kuin ihmisen.
ps. Tuo leijona-laulu on kiva. Laulatin ja leikitin sitä jumpaaleikkinä / lauluna Pyhien polkujen vaelluksella, joka alkoi Imatralta muutama vuosi sitten.
Leijonan metsästys -laululeikki on kiva pikkuvälituntijuttu työskentelyn lomassa. Vielä kakkosluokallakin rytmitän keskittymistä vaativaa työskentelyä tunnilla, lauluilla, runoilla, leikeillä, jumpalla... Pääasia, että päästään pois pulpetista ja tulee liikettä. Sitten taas jaksetaan ahertaa.
Lähetä kommentti