sunnuntai 2. elokuuta 2015

Valoa ja varjoja


Aamulla lähdin mutkittelevaa kylätietä naapurikaupungin kirkkoon messuun. Kirkko oli peltojen keskellä maalaismaisemassa. Matka oli idyllinen ja messu hyvä. Hyvällä tarkoitan sujuvaa messua mielenkiintoisella saarnalla ja taitavalla kanttorin musisoinnilla, messua, josta sai rakennusaineita tulevalle viikolle, lohdutusta ja voimia.


Iltapäivällä olimme mahtavassa konsertissa toisessa kirkossa. En oikein tiennyt mitään esiintyjistä, joten mieli oli vain odottavan utelias.


Valoa ja varjoja -konsertissa esiintyi lauluyhtye Versio. Lisäksi äänessä olivat urut ja nokkahuilut. Ohjelmisto oli vanhaa musiikkia enimmäkseen renessanssiajalta. Gregoriaanisia sävelmiä, Gabrielin, Palestrinan, Victorian, Sweelinckin ja Dufayn musiikkia. Jopa 10-äänistä laulua, kahden kuoron muodostamaa värimaailmaa, nokkahuilujen äänet sulautuneena kuoron hienoon sointiin...


Lempeää, virtaavaa, rytmikästä, ylistävää, herkkää, soivaa, taidokasta, jykevää ja koskettavaa. Itsenäisistä äänistä koostuva moniääninen laulumusiikki keskiaikaisine sävelmineen oli todella mieletön kokemus. Taitava, taitava kuoro ja soittajat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tätä lauluyhtyettä haluan kuulla muulloinkin!


Kirjoittelen kilpaa ukkosen kanssa. Tekisi mieli ylistää konserttia enemmänkin, mutta nyt ei ehdi. Salamoi, jyrisee...

Ei kommentteja: