Aamulla starttasin kaupunkiin kuin töihin konsanaan, vaikka oli lomapäivä. Pyykin pesua, äidin saattelua kuntouttavaan päivätoimintaan, uusien silmälasien sovittelua, jääkaapin tyhjentämistä... Ihan kivaa, kun ei ollut ansiotyötä häiritsemässä ;=)
Lopuksi hain Nella-koiran mukaani. Olisin saanut samalla kertaa myös kaksivuotiaan pojan, mutta hänet piti jättää perheensä hoiviin. "Minäkin lähden mukaan!"
Mökillä nautittiin aurinkoisesta päivästä, koira vapaana pihapiirissä humputellen ja minä postia lueskellen. Päivään sisältyi myös pitkä keskustelu entisen luokkakaverin kanssa. Oli hauska kuulla hänen elämästään vuosikymmenten varrelta. Emme ole kouluaikojen jälkeen tavanneet kuin parisen kertaa.
Äsken kävin koiran kanssa kävelylenkillä. Ruisrääkkä rääkyi aivan tien vieressä pellolla, mutta emme kumpikaan nähneet sitä. Olikohan poikanen vai aikuinen? Kova ääni sillä ainakin oli. Koiraa kiinnosti aivan kamalasti!
Ihana ilta! Kiva, kun kesä on palannut.
3 kommenttia:
Vahtikoira vai seurakoira? Onko koko kesäksi?
Hyvää kesää! Nautin kanssasi Suomen suvesta! Itse en paikanpäälle varmaan useampaan vuoteen pääse, kun silloin pitää olla töissä täällä Espanjassa. Ehkä sitten joskus, kun olen eläkkeellä...
Pappilanmummo:
Enpä oikein tiedä, kumpaa Nellassa enemmän on, ehkä seurakoira. Se on sekarotuinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Ottaa kaikki ihmiset samalla lailla innostuneesti vastaan, poikkeuksen tekee minä, jonka ilmaantuessa se sekoa ihan täydellisesti. Olen ollut Nellan kanssa niin paljon, että meillä on ihan erityinen suhde.
Nella on nyt tällä erää viikon verran kanssani, mutta varmasti useampaan otteeseen kesän aikana täällä mökillä.
Tita:
Kiitos! Loman alkaminen on ihanaa, sillä työ kun työ tänä päivänä imee tekijästään mehut aika tarkkaan työvuoden aikana.
Suomen kesä alkaa olla parhaimmillaan. Viileän jakson jälkeen sää on lämpenemässä.
Lähetä kommentti