Koko päivän kestäneen sateen jälkeen tyyni järvi ja auringon kajo - kaunista!
Tänään oli hyvä päivä käydä kaupungissa ja samalla Kuvataideviikoilla. Minulla on kausikortti, joten siellä voi rauhassa pistäytyä nautiskelemassa usein ja palan kerrallaan.
Näyttely on hyvä, ehkä paras ikinä! No, kaksi vuotta olen jättänyt väliin, joten niistä näyttelyistä ei ole kokemusta. Nyt on kuitenkin esillä monenlaista ja koskettavaa.
Tänään jäi mieleeni Dave Bergin videoinstallaatio Whatever II, Maija Kurjen 3D työt sekä Teemu Mäen Riiputuksia. Viimeeksi mainitun taiteesta olen menneinä vuosina joutunut jopa lehtien palstoilta TV:n ajankohtaisohjelmaankin, kun uskalsin tuoda esille mielipiteeni: Suomen lakien rikkominen ei ole mielestäni taidetta. Siinä menee minun nykytaiteeni ja rikoksen raja!
Nyt Mäen valokuvat olivat ihan ok. Mielenkiintoinen idea roikuttaa alastomia ihmisiä toisen ihmisen otteessa.
Hauskaa oli myös lainata hyllystä runokirja, avata se satunnaisesti ja lukea runo mieliteoksen edessä. Minä valitsin työn, joka ei ehkä ollut paras, mutta siinä oli jotain omaan tämänhetkiseen elämääni liittyvää ja kas: Runo kertoi samasta aihepiiristä! Aika hassua...
Seuraavalla kerralla sadepäivän kunniaksi käyn tutkimassa lisää näyttelyn aarteita. Lisäksi Göstan uusi paviljonkikin on vielä näkemättä. Ei haittaa tulevat sadepäivät, kun mielenkiintoisia kokemuksia riittää!
2 kommenttia:
Oi, mitä juhlaa Sinulla on lähes joka päivä...
Sadepäivät ja viileät kelit pitää hyödyntää. Kun kauniit säät alkavat, en liikahdakaan mökiltä mihinkään!
Lähetä kommentti