sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kesäpäivänseisauksen jälkeen


Juhannuksen juhlijat ovat jättäneet mökit ja suunnanneet takasin kaupunkiin. Jo aamulla tyhjentyivät naapurimökit. Ei ihme, sillä jostain kuulin, että tämä juhannus oli kylmin Suomessa 30 vuoteen! No, siltä se on vähän tuntunutkin. Jos ulkona on halunnut viihtyä, vaatetta on pitänyt olla aika paljon päällä. Tänään päivälenkillä kukkia kerätessä vähän käsiä aluksi paleli, mutta loppumatkasta keho lämpesi niin, että oli jopa kuuma.

Eilen oli kesäpäivänseisaus. Haikeaa, sillä vähitellen päivä alkaa lyhentyä. Onneksi se ei vielä vähään aikaan näy missään. Valkeista kesäöistä saa nauttia edelleen ja sen asian yökyöpelinä kyllä osaan.

Viimeinen juhannusvieras vielä sinnittelee täällä kanssani. Huomenna vien hänet kaupunkiin. Ihanaa, että loma jatkuu edelleen!

Pöydällä kukkii kauniisti harakankellot mustikanvarpujen seurassa, lempikukkiani, verannan pöydillä tienvarren lupiinit ja koiranputket. Keskikesää vähitellen eletään...

3 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Kaunista, vaikka kylmää. Eiköhän se lämmin kesäkin vielä tule!

Tita kirjoitti...

Kuvittelen mielessäni ne vaaleat yöt. Tosin työssäkäyvälle ne olivat tuskaa. Piti olla kaikenmaailman pimennysverhot. Mutta aamusella oli kiva ajella töihin, kun oli valoisaa ja samoin illalla takaisin. Sitä pimeää aikaa sai sitten kyllä ihailla ihan kotitarpeksi syys- ja talvikaudella.

Jaana kirjoitti...

Pappilanmummo: Ihan varmasti tulee, kunhan vain jaksamme olla kärsivällisiä!

Tita: Minun nukkumistani ei valo häiritse, onneksi! Sinulle varmaan sopivat ne Espanjan yöt kesäisin ihan hyvin.