torstai 12. kesäkuuta 2014

Ihastuttaa

 
                                                                                                                                               
... ja vihastuttaa! Siinä se nyt on: taiteilija Kaarina Kaikkosen työ Totuuden henki osana kotikirkkoani tänä kesänä. 

Olin itse yhtenä kirkkoneuvoston jäsenenä antamassa lupaa työlle ja tiesin silloin, että keskustelua - kiivastakin - taideteos tulee aiheuttamaan. Silti halusin antaa mahdollisuuden uudenlaisen taiteen ja kokemuksen elämiseen kaupunkilaisille ja matkailijoille. Enkä yhtään kadu päätöstämme!


Kun tänään kävin pikaisesti vesisateessa ja ohikulkumatkalla työn kännykällä kuvaamassa, olin vaikuttunut. Taideteos oli ilmavampi kuin olin kuvitellut ja kirkko näkyy kauniisti osana työtä. 

Jokainen kokee taideteokset omalla tavallaan. Minua tässä työssä paitojen värisommitelma puhuttelee. Koin oven ympärillä olevan tummuuden taakkoina,  jotka kirkkoon astuva saa sisälle jättää ja lähteä uudistuneena, kevein askelin eteenpäin, kuten ylöspäin vaalenevat värit viestivät.


Pikkukaupunkimme on tulevana viikonloppuna taidemaailman keskipisteenä. Paljon ja suurta tapahtuu, kirkkotaideteos on vain yksi monien hienojen elämysten sarjassa. 

Tervetuloa tutustumaan taidekaupungin tämän kesän tarjontaan!

4 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Katsoin myös toisaalta kuvan tuosta taideteoksesta - yllättävän hyvä, mutta varmasti keskustelua kirvoittava - mikä on hyvää sinänsä.

Jaana kirjoitti...

Keskustelu on ollut vilkasta, myös muutamia asiattomuuksia, joita valitettavasti aina mukaan mahtuu.

Maisakaisa kirjoitti...

Jes! Arvasin, että täältä löytyy taustatietoa kirkon taideteoksesta. Kiitos. Luin nimittäin KMV-lehden kommentteja, ja totesin, että keskustelua herättävä se ainakin on, mutta pitäisi päästä itse näkemään. Jos ei ensi viikolla, niin sitten heinäkuussa jossakin vaiheessa. Kiva kuulla, että pidät siitä. Kaarina Kaikkonen on tehnyt vaatesommitelmiaan mm. Tuomiokirkon rappusille Senaatintorilla.

Jaana kirjoitti...

Lehden nettikommentoijissa taitaa olla vakivalittajia! Aihe kuin aihe ja aina yhtä kärkkäästi tuomitaan... On niin helppoa nimettömänä heitellä, jopa törkeyksien puolelle meneviä. En yleensä niitä viitsi katsoakaan.

Teos pitää todellakin nähdä! Ymmärrän myös niitä, jotka pitävät työtä väärään paikkaan eksyneenä, valtaisana pyykkinaruna. Varsinkin aivan läheltä katsottuna tunnelma on toisenlainen. Mutta kauempaa nähtynä työ on aivan ihana. Mitä useammin katselen, sen enemmän pidän!