Voi, mikä päivä! Samaistuin niin tuohon Samuelin tekemään pääsiäistipuun.
Koulussa päivän jutut ontuivat aamusta alkaen. Kaikki saatiin kyllä hoidetuksi, mutta jotenkin takkuista oli. Iltapäivän viimeisellä tiimitunnilla puuttui materiaali, joka meille piti toimittaa juuri tätä työskentelyä varten. Saatiin asiat tehtyä, mutta ensi viikolla niitä pitää paikkailla, harmi!
Tulin kaupan kautta kotiin ja ajattelin, että on tunti aikaa syödä ja lukea rauhassa päivän lehdet. Enpä ehtinyt, sillä sisareni soitti työmaaltaan hätäsoiton, josko voisin hakea Samuelin tarhasta. Totta kai täti ehti! Lähdin siitä paikasta, syömättä, ja tulimme pääsiäistipua raahaten leikkikentän kautta kotiin. Tipu oli niin tärkeä, että sitä ei voinut reppuun laittaa!
Pojan syötin, mutta itse en ehtinyt! Äitinsä haki hänet myöhemmin ja minä lennossa parissa minuutissa hotkin jotain murua rinnan alle. Sitten ryntäsin reilusti myöhässä kuoroon, jossa en ehtinyt harjoitella kuin muutaman minuutin ja sitten alkoikin jo iltakirkko. Koulussa paimennan työkseni pikkupoikia ja kuorossa vähän isommilla, tenoreilla oli sellainen "puheripuli", että joku jo uhkasi jälki-istunnolla, jos ei tule hiljaista! Se uhkaaja en ollut minä ;=) Laulut menivät hieman niin ja näin... Kaiken huipuksi kuulin, että pitkänperjantain harjoitus on jo kello 8!
Kun pääsin kotiin, olin puhelimessa yli tunnin yhteen menoon, mikä kyllä oli päivän parhaita juttuja. Nyt vähän silmittelen tätä iltaa, joka yöksi jo kääntyy...
Onneksi pääsiäislammas on jo marinoitumassa jääkaapissa. Myös kirkkomme pienin kello, joka ei soinut ollenkaan, vaan pelkästään kolisi, on saatu korjattua. Jotkut asiat sentään onnistuneetkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti