Aprilliako?

Huhtikuun ensimmäinen - aprillipäivä - on kiva olla kotona. Vuosien varrella töissä on tottunut tänä päivänä jatkuvaan aprillaukseen. "Ope, sun päässä on kärpänen!" Mitä pienemmät oppilaat, sen innokkaampaa touhua.

Aprillipäivän tarkoituksena Suomessa oli vanhan kansan mukaan saada aprillattava juoksemaan: Siis ostamaan vaikka makaronin seimeniä tai lutikanlänkiä. Tänään päivä koetaan yleisenä valehtelu- tai petkutuspäivänä.

Minä sain aprillipäivän kunniaksi vakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa tapaturmavakuutukseni korvasi käden leikkauksesta johtuvia kuluja - yhtä lukuunottamatta. Lasku kipsinpoiston poliklinikkamaksusta ei ollut mennyt läpi, kun ei käsittelijän mukaan kuulunut tähän vahinkoon. Laskusta oli ympyröity sana PAPA. Käsittelijä luuli, että lasku oli naisille tutusta papa-kokeesta, sillä hän ei ollut vaivautunut lukemaan laskua loppuun saakka, jossa kerrottiin lyhenteen olevan käsikirurgin nimestä. Terveydenhoitoalallahan on yleinen tapa lyhentää henkilökunnan nimet ottamalla kaksi ensimmäistä kirjainta sekä etu- että sukunimestä. Aika erikoista, että laskuja työkseen käsittelevä ei tiennyt tästä käytännöstä mitään vaan sekoili oikein kunnolla!

Tartuin puhelimeen ja soitin vakuutusyhtiöön. Puhelimen toisessa päässä oleva käsittelijä kuunteli selitykseni ja sanoi oitis: "Maksamme korvauksen heti tilillesi!" Hyvä juttu! Ei tarvinnut edes tiukentaa äänenpainoa. Yleensäkin olen ollut todella tyytyväinen vakuutusyhtiöni toimintaan. Kerran näinkin: sutjakkaa asioiden hoitoa!