Tänään oppilaiden kanssa puhuimme koulussa alkaneesta hiljaisesta viikosta. Jo lapsesta saakka se on ollut minulle erilainen verrattuna vuoden kaikkiin muihin viikkoihin. Ahtisaarnat kuljettavat kohti kiirastorstaina alkavaa hämmennystä ja surua, pitkäperjantain kärsimystä ja vihdoin pääsiäisen riemukkaaseen valoon.
Suurimmalle osalle ihmisistä hiljainen viikko on samanlainen kuin vuoden muutkin viikot eikä juhlapyhät merkitse muuta kuin vapaata työstä. Paastonaika ei kosketa millään tavalla.
Minä olen vahvasti sitä mieltä, että juhlan pitää erota arjesta. Tänä paastonaikana olen ihan oikeasti voinut paastota. Pitkällä sairauslomalla olen syönyt kevyesti, juuri minulle sopivalla tavalla ja rytmillä sekä jättänyt pois herkut. Liikuin joka päivä ja annoin aikaa ajatuksille. Olen kuunnellut paljon keskiaikaista musiikkia.
Nyt on hyvin kevyt olo, ei vain fyysisesti, vaan myös mielen päältä on häipynyt jotain turhaa painolastia. Tilalle on tullut ainakin hitunen jotain tärkeää elämän ainutkertaisuudesta.
2 kommenttia:
Oman arjen keskellä saa hiljentyä ja rauhoittua
Se on todella tärkeää ainakin minulle juuri nyt.
Lähetä kommentti