Jäiden laulu

Sunnuntaina oli aamusta lähtien monenlaista puuhaa. Iltapäivällä kotiuduin ja ehdin juuri ja juuri nähdä Kaisa Mäkäräisen hiihtävän maaliin. Sen jälkeen puntaroin, lähteäkö mökillä käymään vai ei.

Iltapäivän kääntyessä illaksi aurinko paistoi edelleen ja päätin lähteä. Ajelin mökille ja tietä kävellessä kuuntelin, mitä ihme ääntä rannan suunnasta kuuluu, kuin olisi peltitynnyreitä kolisteltu.

Rantaan päästyäni ääni selvisi: Jäät vonkuivat ja mulisivat. Olen äänen ennenkin kuullut, mutta nyt se oli aivan uskomattoman voimakasta. Seisoin ensimmäisen puoli tuntia hiljaa rannassa ja vain kuuntelin lumoutuneena. Mielettömän hienoa luonnon musiikkia! 

Voimakas pohjoistuuli puhalsi, ilma pakastui ja ilta-aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Meidän rantaan ei tuuli sopinut ja aurinko lämmitti vielä hieman. Oli metka tunne, kun jäiden laulu aaltoili ympäri järveä, kuului välillä vaimeampana ja sitten vyöryi kohdalleni rantaan. Ääni oli todella kova.

Niin, nämä äänet synnyttää jään jännitystila, joka purkautuu railona tai repeämänä, jolloin jää alkaa värähdellä ja ilmassa edetessään värähtelyn ihmiskorva kuulee "jään lauluna". Samankaltainen ilmiö saa aikaan myös maanjäristykset. Ilmiö syntyy ilmanpaineen muutoksesta ja myös lämpötila vaikuttaa. Alle 10 000 neliömetrin laajuisessa jäässä ei synny tarpeeksi pitkiä repeämiä, joten laajojen järvien rantamilla äänen kuulee parhaiten. Eilen oli ilmeisesti juuri otolliset olosuhteet "jäänjäristyksille".

Luonto tarjoaa meille hienoja elämyksiä. Menen joskus ihan raiteiltani näiden kokemusten äärellä. Jo joutsenen lennon, revontulten tai pöllön näkeminen saa päivääni erityisen fiiliksen. Eilisen mökkirannan luonnon musiikki oli mahtava kokemus, jota olen muistellut vielä tänäänkin. Onneksi satuin paikalle!