Tänään sain lähes koko päivän viettää pienen herrasmiehen seurassa. Oli tosi kivaa hoitaa Samuelia, mutta tarkkana sai olla, ettei hyvää vauhtia paranemassa olevan käden kanssa tapahtunut mitään tyhmää.
Aamulla olimme kirkossa perhemessussa. Meiltä näkyy kirkko ikkunaan ja sitä katsoessaan Samuel usein sanoo: "Minun kirkko!" En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta ehkä muistaa käyneensä siellä lastenmessuissa. Tänään, kuten aina, hän käyttäytyi tosi rauhallisesti. Ei kertaakaan edes korottanut ääntään, vaan kuunteli ja seurasi tarkasti, mitä tapahtui. Alttarilla siunattavanakin jaksoi odottaa hiiren hiljaa vuoroaan. Saarnan aikana syötiin varmuudeksi vähän rusinoita ;=), mutta ilman niitäkin olisi varmaan selvitty, sillä messu oli juuri sopivan mittainen pienille osallistujille.
Päiväruoan jälkeen käveltiin läheiseen liikuntahalliin seuraamaan isonsiskon lentopallopelejä. Äiti ja isä olivat siellä hommissa ja mummu ja pappakin olivat tulleet pelejä seuraamaan. Oli hauska seurata, miten Samuel kaksivuotiaan tarmolla kannusti taputtamalla ja huutamalla oikeaoppisesti muiden mukana.
Myöhemmin kotona leikittiin pehmoleluilla, autoilla ja rakenneltiin palikoilla. Samuel osaa jo rakennella myös itsekseen, joten sain välillä rauhassa seurata Mäkäräisen Kaisan maailmancupin ratkaisuhiihtoa. Hyvä Kaisa!
Opettelimme tekemään myös saman värisistä palikoista torneja. Samppa osasikin sen homman hienosti, mutta ei muista vielä kuin sinisen ja punaisen värin nimeltä. Keltainen ja vihreä menee vielä sekaisin. Niitä vähän opettelimmekin.
Iltaan mennessä oli lentopalloturnaus ohitse ja perhe kävi hakemassa omansa kotiin. Isonsiskon joukkue voitti kaikki pelinsä ja pääsi finaaliin, joka pelataan ensi kuussa. Samalla kuulin, että toinen isosisko oli partioleirillä organisoinut koko leirin pizzanpaiston. Yli 60 pizzaa oli valmistunut ja uponnut nälkäisiin vatsoihin. Jee, täti on niin ylpeä koko sisaruskatraasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti