Auringossa

En malttanut tänäänkään olla pois mökiltä, kun aurinko paistoi niin kauniisti ja kevätpäivän lämpö helli. 

Yöpakkaset ovat olleet ihan kunnollisia. Ranta, joka oli vielä viime viikolla aivan sula, on jäätynyt eikä jää edes päivän aikana ole häipynyt. Tiellä oli iltapäivällä varjokohdissa olevia lätäköitä, joissa oli edelleen jäätä.

Keräilin pihapiiristä talven aikana pudonneita oksia ja nyhdin pitkiä heiniä pois. Kevyttä hommaa, kun mitään raskaampaa ei voi tehdä. Istuin myös auringossa vain nauttien ja tänään ei tuulikaan viilentänyt ilmaa. Kaksi varista pyöri pihapiirissä ja luin niille lakia, etteivät vain alkaisi pesiä mökin lähelle. Metsää kyllä riittää siihen hommaan! Ovat harakoiden kanssa niin äänekkäitä pesänhoitajia, etten mielelläni niitä ottaisi alivuokralaisiksi.

Kävelin metsätietä pelloille ja nautiskelin luonnon äänistä. Pellonreunassa näin ison ketun tuuheine häntineen jonkin matkan päässä. Se ei ensin huomannut minua, joten saatoin sitä vähän aikaa hiljaa katsella. Ei ollut yhtään kapisen näköinen, onneksi. Ilmeisesti myyriä etsiskeli pellolta. Kun liikahdin hieman, otus otti jalat alleen ja häipyi metsän pimentoon. Muuttolintuja ei näkynyt, ei töyhtöhyyppiäkään, vaikka etelämpänä niitä on jo nähty.

Metsän siimeksessä sammalmatto näytti todella kauniilta. Kuvasin niitä ja tämä lieko, mahtaako olla riidenlieko, osui kuviin myös. Ainavihreinä kasveina niin kauniita maaliskuussakin.

Kotiin maltoin lähteä vasta kuuden maissa illalla. Ihanaa, kun pimeys on väistynyt ja valoisat illat hyvää vauhtia tulossa!