Kätesi laske, Herramme, suojaksi rakkaan lapsemme,
tueksi nuoren sydämen, vain sinä, Jeesus, tunnet sen.
Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta.
Hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen.
Kuitenkin häntä saattavat myös sukupolvet vanhemmat,
on läsnä niiden rakkaus ja rukous ja siunaus.
(Virsi 236:1-3)
Neljän tunnin yöunen jälkeen lähdimme eilen aamuvarhaisella ajelemaan Lapualle kummipojan konfirmaatioon. Illalla seurasimme Jukolan viestin alkuosuuksia ja aamulla ehdimme ennen lähtöä nähdä maaliintulonkin. Vähän oli silmät sikkuralla, mutta nopeasti sitä virkistyi kauniissa, aurinkoisessa kesäaamussa.
Konfirmaatio oli Lapuan tuomiokirkossa ja olimme ajoissa paikalla. Rippilapsia taisi olla 25 ja messu oli juohevasti järjestetty. Minulla meni yksi virsistä "förbi", sillä se toi mieleeni kummipojan kastepäivän ja vesi kihosi silmiin niin, että laulamisesta ei tullut mitään. Miten 15 vuotta meneekin nopeasti! Kasteella sylissäni kuumuuttaan parkuvasta kummipojasta on kasvanut lähes 190 cm mittainen nuorimies.
Juhlimme vielä kotona hyvän ruuan ja kahvien merkeissä. Pohjanmaalla juhlitaan suuren väen kanssa, joten iltapäivällä alkoi saapua myös naapurustoa ja muita tuttavia. Lähdimmekin neljän maissa ajelemaan takaisin kotiin. Sää oli poutainen, mutta kotiin tullessa satoi jo kunnolla vettä.
Oli ihanaa olla mukana kummipojan tärkeässä juhlassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti