Eilen säilöimme yhden laatikon mansikoita ja tänään toisen. Eiliset olivat oikein huippusuuria ja niiden kanssa ei kauaa aikaa saanut kulumaan, kun ne jo olivat pakkasessa. Joka päivä on mansikoita myös syöty mahat killilleen. Olen sitä mieltä, että säilötty ei ole koskaan tuoreen veroinen, joten pyrin marjoja kesällä ahmimaan mahdollisimman paljon.
Mansikkahärdellin jälkeen olin kahdessa konsertissa. Ensin urkuvartissa, jossa soitti Marko Koskinen. Hauska yksityiskohta oli, kun kirkkoon ajoissa tullessani siellä soittikin viuluineen Vera Vaidman Bachin sooloviulupartitoja. Hän oli tullut harjoittelemaan maanantain konserttia varten eikä heti tajunnut, että toinen tilaisuus oli alkamassa. Oppaan piti hänet keskeyttää ja urkuvartti pääsi alkamaan kymmenen minuuttia myöhässä. Ei haitannut ainakaan minua, sillä niin upeaa oli viulistin soitto.
Iltapäivällä olin Niklas Pokin luentokonsertissa, missä hän ensin kertoi Modest Mussorgskin Näyttelykuvista ja sen taustoista. Oli mielenkiintoista kuulla Niklaksen näkemys, kuinka tämä musiikki on syvästi venäläistä sisältäen maan mytologiaa, mutta siinä näkyy lisäksi säveltäjän viehtymys puhutun kielen rytmiin, deskriptiivisyyteen, symbolismiin ja jopa runsaasti säveltäjän omaelämänkerrallisia piirteitä.
Alustuksen jälkeen oli hienoa kuulla tämä tuttu teos loistavasti soitettuna. Viimeinen osa Kiovan sankariportti sai suorastaan kaikki ihokarvat nousemaan pystyyn. Nautin niin!
Hauska yksityiskohta on, että Niklas on joskus kauan sitten alakoululaisena laulanut johtamassani koulun kuorossa. Enpä silloin tiennyt, että hänestä tulee yksi Suomen eturivin pianisteista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti