Voi hyvänen aika!
Tänään puolen päivän aikaan meinasi käydä köpelösti. Työkaverini oli viime viikolla tuonut naistenpäivän kunniaksi karkkia, sellaisia isoja, kovia, noin 5 cm x 3 cm. Mietin jo silloin, että onpa isoja! Niihinhän voisi vaikka lapsi tukehtua...
Tänään samoja karkkeja oli ilmestynyt opehuoneen pöydälle ja minäkin yhden otin. Olin imeskellyt sitä jo jonkin aikaa, kun yhtäkkiä vahingossa nielaisin koko jutun. Oli lähellä, ettei mennyt väärään kurkkuun! Vähän säikähdinkin. Ruokatorvessa mennessään tuntui ilkeältä, sillä ihan selvästi se vielä oli aivan liian suuri nieltäväksi.
Varmasti mokoman möllykkä on jo vatsalaukussa, mutta vieläkin ruokatorvi ja kurkku tuntuvat kummallisilta. Ihan sama tuntemus kuin kakarana, kun vahingossa nielaisin Fazerin sekalaisista pyöreän karkin. Muistan sen aina. Mutta pitääkö vielä 40 vuotta myöhemminkin toheltaa tällä tavalla!
Toivottavasti tuntemukset menisivät yön aikana ohi. Pahaa pelkään, että tämä sädehoitoa saanut kurkkuni ja ruokatorven limakalvot voivat pitkäänkin nikotella. Saan muutenkin palan tunnetta kurkkuuni heti, jos esim. flunssa on tulossa. Tai pikemminkin tunne on kuin heinäseiväs olisi tulossa läpi. Ei niin mukavaa...
Kaikkea sitä voi työpäivän aikana sattua!
2 kommenttia:
Merkkari? Muistatko 70-luvulta? Sen varmaan nielaisit aikanaan eli karkki, joka olisi vaatinut Heimlichin otteen. Pari onnetonta olen pelastanut, koska mielestäni koulussa opetettiin Heimlich... nettiä ei ollut...
Toivottavasti limakalvot eivät kiukuttele! Ja saat viettää hyvän viikonlopun.
Tämä ei ollut merkkari, mutta muistan karkin ja taitaa niitä olla vieläkin myynnissä. Merkkaria en koskaan ole nielaissut, mutta sen Fazerin pyöreän kivikovan plumsautin alas joskun 10-vuotiaana.
Jotenkin luulisi aikuisena handlaavan tuon karkin syönnin, mutta ei!
Lähetä kommentti