Pitkästä aikaa minulla on menossa hyvin rauhallinen pääsiäistä edeltävä viikko. Yleensä tälle viikolle on osunut kokouksia, mutta nyt on toisin. Olen saanut rauhassa suunnitella, miten tämän viikon illat käytän.
Vanha perinne seurakunnassamme on ollut järjestää hiljaisen viikon arki-iltoina ahtisaarnat kirkossa. Näin on ollut niin kauan kuin muistan - ja onneksi vieläkin. Olen yleensä osallistunut niistä joihinkin, mutta nyt minulla on mahdollisuus osallistua kaikkiin.
Ahtisaarnan aiheena on osa Jeesuksen kärsimyshistoriasta. Sana ahti tulee latinan sanasta actus, joka tarkoittaa näytöstä tai osaa. Tämä vanha perinne on monissa seurakunnissa korvattu muilla, enemmän kansaan menevillä tilaisuuksilla, mutta minä kaipaan juuri tällaista - mietiskelevää ja yksinkertaista. Varsinkin eilinen, jossa taitavasti yhdistettiin hiljaista urkumusiikkia teksteihin, oli todella koskettavasti toteutettu.
... Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme...
1 kommentti:
Ahtia olimme maanantaina kuuntelemassa, eilen illalla puolestaan musiikillista kirkkonäytelmää.
Hiljentyminen ja rauhoituminen sanan äärelle on tärkeää
Lähetä kommentti