Nopeasti aina lomaviikko vierähtää - niin nytkin! Viimeistä talvilomapäivää vietettiin 50 km hiihtoa seuratessa. Sen jälkeen kasasin kamppeet ja suunnistin kaupunkia kohti. Kari jäi maalle ja osallistui illalla pidettyyn laavukirkkoon, jonka järjesti kyläyhdistys yhdessä seurakunnan kanssa. Sinne jäi potkukelkka pihalle odottamaan potkuttelijaa...
Yleensä on haikea olo, kun loma päättyy, mutta nyt ei ole laisinkaan sellaisia tunteita. Jotenkin tämä alkava kevät ja valon lisääntyminen tuo intoa ja iloa tuleviin työviikkoihinkin. Pimeys ja talvi alkavat vihdoin olla ohitse! Iloitsen suunnattomasti keväästä ja pääsiäiseenkin valmistaudutaan kohta.
Kotona oli kaikki ok maalla vietetyn viikon jäljiltä. Jotain uuttakin havaitsin: Taloyhtiömme ulko-ovi aukeaa kaukosäätimellä.
Oli mukava kasseja raahatessa painaa vain nappia ja kävellä sisälle lämpimään. Varsinkin meidän talon vanhukset nauttivat siitä, ettei tarvitse punnertaa heikoilla voimilla raskasta ulko-ovea auki. Minäkin nautin kantamuksien kanssa tästä ylellisyydestä. Eikä ollut kovin suuri taloudellinen uhraus taloyhtiöltä!
Nyt puran vielä viimeiset kassit ja sitten pitää alkaa yöpuulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti