Hevosten jäljissä

Meillä on kaksi mökkiä: Toinen se, jossa oleilen 4 kk vuodesta kesän ajan ja toinen Karin suvun, jonka hän joulun alla lunasti sukupolvenvaihdoksen yhteydessä itselleen. Tämä mökki on metsän keskellä korvessa pienen lammen rannalla. Siellä ei ole sähköjä ja on muutenkin toiminut sellaisena "metsäkämppänä", jossa on ollut kiva heittäytyä pitkäkseen metsätöiden lomassa. Joka kesä siellä joku on muutaman yön viettänyt, mutta yleensä siellä käydään vain päiväseltään.

Tänään lähdimme tälle mökille katsomaan, onko metsäautoteitä aurattu ja olihan ne. Puita oli kuljetettu tien varteen ja tie oli paremmassa kunnossa kuin kesällä koskaan. Oma ehkä 300 m mittainen tie oli ummessa. Siinä oli kuitenkin hevosten tekemä polku. Kylällä sijaitsevan tallin rouvalle on annettu lupa käyttää maita ratsastukseen ja olivat näköjään lähiaikoina käyneet taas nauttimassa metsän rauhasta.

Lähdin harppimaan polkua pitkin ja totesin heti, että hevosen askelväli on hieman pidempi kuin minun! ;=) Hanki kantoi myös jonkin verran, joten ihan hyvin pääsin eteenpäin. Harmi vain, että ratsastajat olivat kääntyneet tien puolessa välissä metsäpolulle, joten mökille asti en päässyt. Hangessa oli pieni aavistus meidän joulullisesta rämpimisestä näkyvillä, mutta nyt en viitsinut samaan ryhtyä. Kaikki on mökillä kuitenkin ok (toivottavasti).

Paluumatkalla poikkesimme ostamassa kyläkaupasta suussasulavaa ylikypsää kinkkua ja kotona odotti uunissa Karin tekemät imelletyt perunalaatikot. Nam, miten olivat hyviä!