perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantai


Siitä, kun hän kuoli, paljon aikaa on.
Noppapeliin peittyi itku lohduton.
Kyynisesti kähistiin, pilkkavirttä veisattiin.
Siitä, kun hän kuoli paljon aikaa on.

Hoosiannahuuto juuttui kurkkuihin.
Barabbasta karjui kita helvetin.
Pietari jäi itkemään, Juudas roikkui hirressään.
Hoosiannahuuto juuttui kurkkuihin.

Jeesus, hautasi on tämä murheen maa.
Täällä kärsit, siksi voit myös armahtaa.
Puhki tekopyhyyden, apatian, valheiden
nouse taas, niin sielu uuden toivon saa.

(John L. Bell / suom. Pekka Kivekäs)

2 kommenttia:

Tita kirjoitti...

TUO KÄÄNNÖS ON AIKA MIELENKIINTOINEN..

Jaana kirjoitti...

Niinhän se on - varsin totuudenmukainen raadollisuudessaan!