Siitä, kun hän kuoli, paljon aikaa on.
Noppapeliin peittyi itku lohduton.
Kyynisesti kähistiin, pilkkavirttä veisattiin.
Siitä, kun hän kuoli paljon aikaa on.
Hoosiannahuuto juuttui kurkkuihin.
Barabbasta karjui kita helvetin.
Pietari jäi itkemään, Juudas roikkui hirressään.
Hoosiannahuuto juuttui kurkkuihin.
Jeesus, hautasi on tämä murheen maa.
Täällä kärsit, siksi voit myös armahtaa.
Puhki tekopyhyyden, apatian, valheiden
nouse taas, niin sielu uuden toivon saa.
(John L. Bell / suom. Pekka Kivekäs)
2 kommenttia:
TUO KÄÄNNÖS ON AIKA MIELENKIINTOINEN..
Niinhän se on - varsin totuudenmukainen raadollisuudessaan!
Lähetä kommentti