Tänään olin lastenkirkossa puolitoistavuotiaan Samuelin kanssa. Muumikassissa oli mukana kirja, nukke ja auto sekä oikein pahaa tilannetta varten rusinarasia. Vain kirjaa tarvittiin lyhyen saarnan aikana.
Kaiken kaikkiaan Samuel käyttäytyi oikein hienosti. Oli erittäin kiinnostunut isosta virsikirjasta ja laulamisesta. Osasi lisäksi ruokousten kohdalla ristiä kätensä - kolmeksi sekunniksi!
Isosisko Anna oli myös mukana. Hän käy rippikoulua ja oli hakemassa merkintää "keltaiseen vihkoonsa". Lisäksi takapenkkiä autossa täytti hänen kaksi kaveriaan.
Kun palautin Samuelin ja Annan kotiinsa, minut virvottiin. Sain kauniin oksan maljakkoon. Itse kävin virpomassa kummitätini, yhden naapurini sekä äitini. Heidät tosin virvoin kukkakimpuilla.
Iltapäivällä olin mökillä nauttimassa ihanasta auringonpaisteestä. Alaverannalla istuin pitkään ja söin rahkapullaa kera mehun. Oli niin lämmintä ja mukavaa. Sulaisipa lumi pian pois!
3 kommenttia:
Jaa-a, kyllä Samuel on sitten melko rauhallinen. Tai sitten uusi kokemus oli niin kiinnostava, että ei joutanut kuin tarkkailemaan!
Totesin muuten, että mun Espanjassa olo on yhtä pitkä kuin Samuelin ikä. Samuelin iästä voidaan sitten aina tulevina vuosina päätellä, että kauanko olen ollut täällä!
Kyllä ne lumet sieltä häviää! Mutta ymmärrän kyllä kärsimättömyytesi, olin Suomessa asuessa ihan samanlainen. Joidenkin mielestä huhtikuu on ruma, kun lumet ovat sulaneet ja mikään ei vielä viheriöi. Lumeton on lupaus - kesästä!
Niinpä, rauhallinen kirkkoreissu taisi todella mennä uutuudenviehätyksen piikkiin.
Joko sinä olet ehtinyt niin kauan olla siellä auringossa! Kyllä aika kuluu nopeasti.
Kiva, kun viet lapsia kirkkoon
Lähetä kommentti