maanantai 11. maaliskuuta 2013

Viherkasveja


Ihailen niitä viherpeukaloita, jotka jaksavat nähdä kotona vaivaa kasviensa eteen. Minä olen vähän toista maata. Kastelen viherkasvit kerran viikossa ja jos siihen rytmiin ei sopeudu, saa auttamattomasti potkut meidän huushollista.

Kukkivia ruukkukasveja en myöskään harrasta. Onhan ne kauniita, mutta en jaksa niistä innostua omassa kodissani. Tiedä häntä, mikä siihenkin on syynä!

Tänään huomasin, että yksi viirulilja veteli viimeisiään ja heitin sen pois. Tilalle ajattelin hankkia kultaköynnöksen, joka vehkojen ja latvajukkien kanssa sopeutuu hyvin laiskaan hoitorytmiini. Pari kultaköynnöstä meillä onkin. Niistä en viitsi oksia juurruttaa, kun haluan heti vähän tuuheamman oloisen.

Aiemmin minulla oli paljon viherkasveja. Vuosi vuodelta ne ovat vähentyneet ja muuttuneet kookkaammiksi. Nyt taitaa olla vallalla ajatus "vähän, mutta näyttäviä". Nopeakasvuisia en siedä ollenkaan, kun niitä pitää alvariinsa uudistella.

Joo, kultaköynnöstä lähden huomenna hankkimaan!

2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Viherkasveja pääasiassa meilläkin.
Talvella meilläkin kastellaan viherkasveja vain kerran viikossa. Liikaahan ei saakaan kastella! Ja jukka ym. ovat isoissa altakasteluruukuissa, joten eivät tarvitse niinkään usein kastelua.
Kesää kohden hankimme kukkivia eli pelasgoniat ja verenpisarat on otettu jo kellarin talvisäilöstä verannalle viileään, mutta valoisaan.

Jaana kirjoitti...

Mukavaa, kun jaksat säilöä talven yli kukkivia kukkia. Niin tekee anoppinikin.