Seurakunnassamme on menossa mielenkiintoinen jakso: Kirkkoherramme jää eläkkeelle, toista kanttorinvirkaa ei ole vielä saatu täytetyksi, useita työntekijöitä on äitiys- tai vanhempainvapaalla ja muutamilla on vuorotteluvapaa tulossa. Saa nähdä, miten selvitään!
Kanttorin puuttumisen vuoksi johdin kuoroa syksyn, mutta tammikuusta alkaen meillä on ollut väliaikainen, pätevä johtaja. Sunnuntaina on kirkkoherramme lähtöjuhla ja kuorollamme on siellä myös laulamista. Vahinko vain, että johtajamme on estynyt ja minä "saan" taas hoitaa hommat.
Kun on alusta pitäen harjoittanut kappaleen, johtaminenkin on luontevampaa. Todella harmillista on astua toisen saappaisiin, kuten nyt käy. Varsinaisen johtajan tuuraaminen ei ole ainakaan minusta helppoa, mutta pakko se nyt vain on homma hoitaa.
Onneksi kuorolaiset ovat niin ihania ja venyvät, kun tietävät siten auttavansa myös minua tehtävässäni. Varmasti kaikki menee ihan hyvin. Silti koin syksyn johtamistehtävät paljon helpompina kuin tulevan sunnuntain. Pitäkää peukkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti